Me naiset-lehden tuoreessa kyselyssä yli 40 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että kumppani ei saisi olla eksänsä ystävä. Jo nyt on kumma ajatus.
Itse olen karjalaisesta suvusta, jossa eksät ja nyksät olivat sukujuhlissa sulassa sovussa ja isoäitini piti yhteyttä joihinkin isäni eksiin pitkäänkin. Perheeseen otettua ei sieltä hevin poistettu.
Olen itse myös elänyt uusperheessä, jossa meidän molempien eksien kanssa piti sopia lasten aikatauluista, hankinnoista ja muutenkin pitää yhteyttä. Eihän se aina kitkatta sujunut. Vääntöä tuli välillä lomista ja joulujen vietoista, mutta eksien paikkaa ei kuitenkaan kyseenalaistettu, vaan yritettiin luovia parhaamme mukaan.
Miksi ihmeessä eksä ei saisi olla ystävä? Tämä liittyy dogmaattiseen ja rajoittavaan parisuhdekäsitykseen, jossa ihmisellä ei saisi olla muita merkittäviä ihmissuhteita kuin oma senhetkinen kumppani. Jos tulee ero, entinen kumppani pitäisi heittää pois kuin romu kierrätyslavalle.
Kuitenkin takana voi olla vuosia yhteistä elämää ja ehkä on tehty myös niin sanottua parisuhdetyötä, jossa kumppanit särmät on hiottu sileiksi. On yhteisiä ystäviä, matkoja, muistoja ja ehkä lapsiakin.
Eron jälkeen monet jäävätkin edelleen ystäviksi, mutta kun uusi kumppani ilmestyy kuvioihin, yhteydenpidolle pitäisikin yhtäkkiä tehdä loppu.
Kukaan ei tunne kumppaniasi luultavasti yhtä hyvin kuin hänen eksänsä. Siinä se uhka lieneekin. Kumppanin pitäisi pyyhkiä pois koko entinen elämänsä ja aloittaa uusi suhde puhtaalta pöydältä. Elämän aikana kertyneet ihmissuhteet ovat kuitenkin arvokas resurssi ja turvasatama kriisin kohdatessa. Eksäkin ansaitsee kunnioitusta, jos kumppanisi häntä kerran arvostaa.
Meillä suomalaisilla, etenkin miehillä, on muutenkin niukasti läheisiä ystäviä.
Itse neuvoisin pysymään väleissä eksän kanssa, jos se vain on mahdollista. Kukapa olisi parempi kuuntelija kuin juuri eksäsi, joka tuntee huonot puolesi ja heikkoutesi. Hän osaa tukea vaikeuksissa ja voi ehkä esittää ongelmaan rakentavampia ratkaisuja kuin ystävättäresi, jotka ovat ehdoitta ja ehkä sokeastikin sinun puolellasi. Yleensä nimittäin parisuhdeongelmissa on kaksi osapuolta, eikä kumpikaan välttämättä ole väärässä.
Toki on myös hankalia eksiä, jotka puolestaan eivät tahdo hyväksyä entisen kumppanin uutta onnea. He voivat tehdä elämästä todella hankalaa. Heitä voi kuitenkin edes hiukan ymmärtää, sillä he ovat menettäneet tai menettämässä jotain. Uusi kumppani sen sijaan on saamapuolella ja voisi suhtautua asioihin suurpiirteisesti.
Jos vaadit, että kumppanisi ei olisi eksänsä kanssa missään tekemisissä, kaivat suhteelle kuoppaa. Tämä on yleensä ensimmäisiä törmäyskohtia suhteessa. Viisas kumppani antaa eksän pitää paikkansa toisen elämässä eikä saata tätä kiusallisten valintojen eteen. Aika sitten hoitaa tehtävänsä, jos on hoitaakseen. Väkisin johonkin muottiin tungettu ihminen, jonka päätösvaltaa rajoitetaan, kokee olonsa ahdistuneeksi.
”If you can´t beat them, join them.” Tämä bisneksessä usein käytetty neuvo pätee parisuhteisiinkin.
Samassa kyselyssä myös kolmasosa oli sitä mieltä, että ensimmäisillä treffeillä ei pidä olla seksiä. No, arvaatte että olen eri mieltä. Perusteluja aiemmassa blogikirjoituksessani:
https://www.luksusongelmia.fi/yleinen/saako-nainen-sanoa-kylla/
