Tag: mökki

Keitetäänpäs kahvit!

 

Terveisiä laiturinnokasta! Toisin sanoen olen poistunut mukavuusalueeltani Punavuoresta ja olen matkalla jossain ABC-Suomessa. Tämäkin ihmiskoe on tuottanut jo monia kiinnostavia havaintoja.

ABC-Suomi alkaa siellä, missä kuplani päättyy. Raja railona aukeaa, vaikka sitä ei olekaan karttaan piirretty. Tiedän olevani laajan ja tuntemattoman ”muun Suomen” puolella, kun huoltoasemilla ruokailijoiden tarjottimilla näkyy laseissa kotikaljaa, piimää tai – auta armias – maitoa! Tai siitä, että isojen markettien kahvipaikoilla istuu tuulipukuisia ukkoja turisemassa ja muistelemassa menneitä urotekojaan. Tajuan, että kaurismäkeläinen Suomi-kuva ei ole lainkaan niin vinksahtanut ja täynnä maagista realismia kuin luulin. Se on suurelta osin ihan täyttä totta.

Kun on ajanut kantatietä tuntikausia, samalla kiroten maisemaa hallitsevia kauppa- ja huoltoasemakejtujen räikeitä toteemipaaluja, alkaa kiukku hiljalleen laantua ja sielusta kummuta outoja muistoja. Maailmasta ja mielestä kuoriutuu uusia kerroksia.

Matka ABC-Suomeen on kuin tekisi aikamatkan lapsuuteensa. Siihen kuuluvat muoviset asiat, vahakangasliinat, räsymatot, saunaämpärit, ryijyt ja raanut, arkkupakastimet, seinäkellot, soutuveneet, kumisaappaat, pullapitkot, sokeripalat, pahkakupit ja koristepöllöt kirjahyllyissä.

Kun saavun nykyiseen, omaan kesäasuntooni kesäkaupungissani, ensimmäinen ajatukseni on ”sauna päälle ja korkataanpas skumppa terdellä”. Nyt taas, kun olen pitkän ajomatkan jälkeen lähestymässä hiekkatiellä kohdetta nimeltä ”mökki”, pääsee suustani ihan outo lausahdus: ”Keitetään sitten tulokahvit”. Mitä ihmettä! Ja mielessä kangastelee salaa myös kunnon kimpale muikkukukkoa, voilla päällystettynä, totta kai.  Kas kun ei Elannon ruislimppu ja lauantaimakkara.

Keittimessä poriseva ja korahteleva suodatinkahvi oli lapsuuteni turvaääni, samoin kuin radion taukoamaton pajatus. ”Keitetäänpäs kahvit”, on rituaali, joka on jäänyt täysin unhoon kapselikeittimien ja lattemaidon vaahdotuksen täyttäessä keittiöt. Korvallinen pikku kahvikuppi on menneen maailman esine, joka ei käy kaupaksi edes kirpputoreilla.

Kun vieraat astuvat sisään kotini ovesta, minun maailmassani avataan viinipullo tai ojennetaan tulijalle pienpanimo-olut kouraan. Tässä toisessa maailmassa laitetaan kahvinkeitin porisemaan ja siivutetaan viineripitkoa. Huvittavaa on myös, että siinä missä suuri osa Suomea ei koskaan luopunutkaan koriste-esineillä täytetyistä tiikkisistä kirjahyllyistään ja raitamatoistaan, trendikkäin osa nuorisosta on keksinyt ne uudelleen ja rakentaa kodeistaan mummolani kopioita. Niin se käy.

Nyt ihmettelen olemistani tässä lumemaailmassa, missä oikea saippua vielä tuoksuu saunan pesuhuoneessa ja kärpäslätkä on tarpeellinen tavara. Kaukana kavala maailma. En viitsi taistella sisäistä suomalaistani vastaan. Tämä sama mökkiregressio näyttää vallanneen muutkin, kun korona on estänyt matkustelun ja urbaanit huvitukset.

Tunnen suvaitsevaa yhteenkuuluvuutta koko heimoon, vaikka tiedänkin sen olevan hyvin rajoittunutta. Suomi-idylliini eivät kuulu sellutehtaat, avohakkuut, rannoille nousevat lähiöt, kiinalaisten omistamat kaivokset tai tosi tv:t ja Seiskan otsikot tuntemattomista julkkiksista. Mutta tämä osuus kelpaa hyvin.

Kohta silppuan metsäpolulta keräämäni lampaankäävät ja pistän ne pannulle voissa tirisemään.

Mökki kuntoon muiden rahoilla

Kirjoitan tätä Hangon vapaa-ajan asuntoni terassilla, jonka tuliterää sisustusta verottaja mukavasti sponsoroi. Samoin kuin seuraavia hankintojani, jotka ovat varmaankin infrapunalämmitin ja uusi pesukone.

Olen nimittäin airbnb-majoittaja ja voin vähentää vuokratuloistani kuluja ja hankintoja verotuksessa. Kun olen tätä harrastanut vielä muutaman vuoden, vapaa-ajan asuntoni alkaa olla siinä kunnossa kuin toivoisinkin. Eikä itse ole tarvinnut tehdä mitään!

Minun ole tarvinnut maksaa senttiäkään, päinvastoin, saan tuloja kulujenkin jälkeen. Ja jo nytkin kun huoneistossani vierailen, astun siivottuun ja putipuhtaaseen huoneistoon, jossa on kaapit pullollaan pestyjä ja silitettyjä lakanoita ja pyyhkeitä. Ah ihanuutta!

Onnekseni minulla on nimittäin paikallinen majoittajakumppani, oikea aarre, joka hoitaa kaiken työn: siivoaa ja vie pyykin pesulaan ja tekee hankinnat. Hän saa oman palkkionsa airbnb-systeemistä suoraan, eikä minun tarvitse edes rahaa siirtää tililtä toiselle. Ikiliikkuja tosiaan on keksitty. Tämä on win-win-win, sillä verottajakin saa osansa, kun rehellisesti ilmoitan tuloni veroilmoituksessa.

No missä tässä se ongelma on? Ei minulla, mutta monilla muilla on. Mökkikausi on taas alkamassa ja vastenmieliset kunnostustyöt edessä. Tuhannet kuolinpesät ja perheet riitelevät mökeistään ja kinaavat  kustannuksista ja töiden jakamisesta. Pilaavat lomansa ja  aiheuttavat itselleen pahaa mieltä.

Ratkaisu voisi olla laittaa mökki osaksi aikaa airbnb:hen tai muuta kautta vuokralle ja ottaa paikallinen yrittäjä hoitamaan vieraiden vastaanotot ja siivoukset. Majoittaja voi teettää kunnostus- ja parannustöitä ammattilaisilla ja vähentää kulut verotuksessaan. Etu on suurempi kuin kotitalousvähennys, josta ei voi vaikkapa uutta pesukonetta vähentää.  Ihan luksusta, mutta kummallisen harva tähän tarttuu.  Samalla tulisi konmaritettua ne vuosikymmenten aikana nurkkiin ja vajoihin kertyneet turhat rihkamat ja pahkakupit vieraiden tieltä.

Mökeistä on huutava pula airbnb:ssä. Turistit maksaisivat mieluusti suuriakin summia kun pääsisivät alkeellisiinkin oloihin puhtaiden vesien äärelle. Suomalainen on ilmeisesti niin kade, että jos ei ehdi itse käyttää mökkiään, niin eivät sitä muutkaan saa käyttää. 

Mökkiin liittyy myös paljon kaltaiselleni kaupunkilaisille käsittämätöntä tunnelatausta.

Mökillä tiivistyvät  sukupolvien käsitykset ja piintymät siitä, miten asiat kuuluu oikeasti tehdä. Ne ovat joka mökillä erilaiset ja sukumökkiin astuessaan vieras tuntee itsensä tunkeilijaksi, jollei ihan viholliseksi.

Auta armias jos et muista huljutella jalkojasi ovensuussa, heiluttelet väärin jotain kärpäsverhoja tai käännät väärää namikkaa saunalla. Joka mökillä on omat omituiset virityksensä. Toimimattomastakin voi tulla jotenkin pyhää, kun sen esi-isä Jalmari on kyhännyt. Tämä pyhyys lienee syynä siihen, että mökki on yksinkertaisesti liian intiimi asia vieraalle vuokrattavaksi.

Mökit ovat ainakin minusta kuitenkin ihan erityistä kansallisomaisuutta, joka nyt ikävä kyllä mätänee, lahoaa ja pusikoituu, kun puuhakas sukupolvi on väsähtänyt tai poistunut muille maille.

Minusta käyttämättömän omaisuuden voisi laittaa verolle. Tai se olisi ainakin harkitsemisen arvoinen idea, jonka juuri nyt keksin. Ehkä se pistäisi vauhtia asioihin. Mutta joka tapauksessa ehdotan, että pidetään mökit kunnossa vuokratuloilla ja tarjotaan samalla töitä maakuntien pienyrittäjille tai työttömille.

Hyvä kohde Hangossa

© 2020 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑