Tuleeko minusta nyt Lenita kakkonen? Pakko vain tilittää siitä, miten huonokäytöksisiä suomalaiset miehet ovat naista lähestyessään.
Kirjani ansiosta olen saanut julkisuutta molemmissa iltapäivälehdissä. Olen tästä tyytyväinen, toki, sillä jutut olivat klikkiotsikoita lukuun ottamatta ihan hyviä. Toisen jutun ilmestymisen havaitsin siitä, että puhelimeeni alkoi tulla viestejä jo aikaisin aamulla. Sain treffiehdotuksia ja kehuja tuntemattomilta miehiltä. Monet ehdotukset olivat varsin suorasukaisia. ”Estä tämä soittaja” -toiminto on ollut taas ahkerassa käytössä.
Näistä miesten oma-aloitteisista yhteydenotoista ja muusta deittailuviestinnästä voisin helpostikin kirjoittaa toisen kirjan. Selvästikin olisi tarvetta sille, että miehet paremmin ymmärtäisivät, miten naista kannattaa lähestyä, olivatpa aikeet mitkä hyvänsä.
Nyt kun koronan vuoksi Tinder on tarjonnut ilmaisen passitoiminnon, jonka ansiosta käyttäjät voivat sijoittaa itsensä minne tahansa kartalla, on minullekin tullut matcheja ympäri maailmaa. Vertailuaineistoa lähestymistavoista siis on. Puheet suomalaisen miehen jöröydestä eivät ole todellakaan liioiteltuja. Suomalainen mies on vaitelias, mutta jos suunsa avaa, on ihan liian usein puheissaan tökerö tai suorastaan törkeä. Latinonkulttuurin miehet puolestaan osaavat puhua kohteliaasti, aloittavat säännönmukaisesti jollain kehulla ja osoittavat mielenkiintoa myös naisen persoonaa ja ajatuksia kohtaan.
En kaipaa lipeväkieleistä imartelua, mutta en myöskään halua, että ihan normaali jutustelu päättyy siten kuin eräänkin kanssa: ” Anna pillua tai suksi vittuun”. “Mitäs puuma” tai “Haluatko munaa”, eivät myöskään ole toimivia aloituksia. Usein tulee mieleen kysyä, eikö äiti opettanut mitään.
Suomi on päällisin puolin tasa-arvoinen maa, mutta pintaa syvemmältä rasistinen ja sovinistinen. Mistä tämä voi johtua? Olemme harvaan asuttu, syrjäinen maa. Lisäksi olemme olleet suurvaltojen alamaisia ja tykinruokaa. Meillä ei ole ollut vuosisataista omaa hovia, mistä käytöstavat olisivat levinneet.
Onko kysymys jostain suomalaistetusta madonna-huora perinteestä? Muun muassa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kansallistrilogiassa esiintyy löyhätapainen Aune Leppänen, jonka kanssa kahdenkin sukupolven miehet hankkivat ensikokemuksiaan. Madonnaa ja pyhimysmäistä äitiä puolestaan edustavat Koskelan Alma ja Elina. Onko siis deittipalvelussa seuraa hakeva nainen lähtökohtaisesti ”huora”, jonka tunteita ei tarvitse ottaa huomioon?
Vai onko kyse alemmuuskompleksista? Suomalainen nainen uurastaa, käy töissä, siivoaa ja hoitaa kodin ja lapset. Mies voi tuntea itsensä turhaksi ja kerää aggressioita, jonka sitten purkaa naisvihana.
Oli syy mikä hyvänsä, olisi huutava tarve sille, että joku opettaisi nuorille miehille, miten naista kannattaa lähestyä. Deittailutaitoa voisi opettaa pojille jo koulussa. Se ei kauheasti eroa siitä, miten ihmisiä ylipäätään kannattaa lähestyä. Kysele, mutta älä heti liian henkilökohtaisia. Älä käytä törkeää kieltä. Kuuntele, esitä jatkokysymyksiä. Kerro itsestäsi, mutta älä luennoi. Älä kysy koska voit tulla käymään, vaan kysy mieluummin voimmeko tavata ja missä. Kehu ja kannusta. Tuo jotenkin ilmi, miksi naisen kannattaisi kiinnostua sinusta. Älä ikinä lähetä kalunkuvia pyytämättä. Tässä tärkeimmät.
Kirjani voit ostaa täältä: https://basambooks.fi/sivu/tuote/naisen-kolmas-elama/2733954
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006519419.html
https://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/a/b067ec82-623d-4426-a667-ded7ab31d3f5
