Täytin juuri 65. Saan siis vihdoin alkaa valittaa siitä, miten ennen oli kaikki paremmin.
Mikä muka oli paremmin? Ruokaa sai ostaa irtona lähikaupan tiskistä. Nelihenkiselle perheelle saattoi ostaa vaikkapa neljä broilerinkoipea. Nyt on pakko ostaa muovipakkauksessa kolme, mikä on liian vähän tai sitten kuusi, mikä on liikaa. Vessapaperia sai kahden rullan pakkauksissa.
Posti tuli jopa kahdesti päivässä ja yleensä se tuli perille ainakin joskus.Lääkäriin sai ajan soittamalla eikä tarvinnut virua päivystyksissä tuntikaupalla. Lääkärin sai tilattua jopa kotiin, jos tunsi olonsa kovin huonoksi.
Yrityksiin saattoi soittaa ja hoitaa asiansa ihan oikeiden ihmisten kanssa eikä jonotusajoista kehdattu laskuttaa. Numerot löytyivät puhelinluettelosta ilmaiseksi, eikä niitä ollut varta vasten piilotettu. Vaatekaupoissa olivat housut yhdessä paikassa ja paidat toisessa. Ei tarvinnut käydä läpi joka brändin valikoimaa ja vaeltaa kilometritolkulla tavaratalon käytävillä.
Ihmiset söivät ravintoloissa tai tekivät ruokaa kotona, eikä ravintolaruokaa kuskattu ympäri kaupunkia. Ravintolassa tehtiin ruokaa etupäässä siellä aterioiville, eikä tiskillä notkuville ruokaläheteille. Ruokaa saattoi tilata ison tai pienen annoksen. Taustalla ei soinut metalli eikä tekno. Kahvilassa pöydät siivosi henkilökunta eivätkä asiakkaat. Hammastikkuja ei tarvinnut erikseen etsiskellä
Lähikauppaan saattoi avata tilin ja ostaa laskulle, joka maksettiin kerran kuussa. Taloissa oli talonmiehet ja lehdet lakaistiin luudalla ja haravalla. Taloissa oli yhteinen sauna ja pesutupa. Pyykki kuivattiin ulkona eikä kuivausrummuissa.
Radiossa oli vähemmän kanavia, mutta yhdessäkään ei ollut vitsailevaa juontajaparia. Sanomalehdissä oli uutisia. Isot uutiset olivat isoilla otsikoilla ja pienet pienillä. Taksi osasi ajaa annettuun osoitteeseen. Taksikuski avasi oven asiakkaalle ja sanoi päivää.
Kengät olivat nahkaa ja ne kiillotettiin, ja jos menivät rikki, ne vietiin suutariin, eikä roskikseen. Vaatteita saattoi teettää mittojen mukaan, vaikkei olisi ollut teknomiljonääri. Laskut saattoi jättää pankkiin maksettaviksi. Huonekalut myytiin kokonaisina ja myymälästä sai tilata niille kotiinkuljetuksen.
Lautaset olivat pienempiä ja täyttyivät vähemmällä. Joka päivä ei ahmittu buffetissa. Kananmunat syötiin munakupeista. Juustot myytiin paloina eikä mauttomina viipaleina jättipakkauksissa. Edam maistui erilaiselta kuin Emmental. Ketsuppi maistui tomaatilta ja sinappi oli tulista. Jugurtteja ei ollut yli kymmentä laatua.
Lihakauppias siivutti kinkun leikkurilla ja kalatiskin myyjä erotti siian ja kuhan toisistaan. Graavilohta ei leikattu koneella vaan veitsellä asiakkaan silmien edessä, paperinohuiksi viipaleiksi. Jos kauppiaalle sanoi, että karjalanpaistin ainekset pitäisi saada, hän kysyi vain, että monelleko hengelle ja pilkkoi sopivat palaset pakettiin. Ennen lihassa oli luita ja rasvaa ja kalassa ruotoja. Sisäelimiä pidettiin syömäkelpoisina. Ruokavalio noudatti vuoden kiertoa. Talvella ei syöty mauttomia mansikoita tai raakoja tomaatteja.
Lentokoneissa tarjoiltiin lämmin ateria ja kaikille riitti jalkatilaa. Matkatavarat kuljetettiin ilmaiseksi. Kaupungit erotti toisistaan jo kuvien perusteella. Maailmapyöriä oli vain huvipuistoissa. Matkoilla sai erilaista ruokaa kuin kotona.
Elokuvateattereissa ei nautittu alkoholia eikä aterioita, vaan katsottiin elokuvia.
Huh, ensi kerralla lisää.
