Kuukausi: huhtikuu 2020

Naisen kolmas elämä

Naisen kolmas elämä alkaa viisikymppisenä. Se voi olla elämän parasta aikaa. Se on myös tulevan kirjani nimi. Kirja ilmestyy tänä keväänä Basam Booksin kustantamana.

Kirjassa kerron muun muassa vaiheesta, jolloin pitkä avioliittoni oli tullut käännekohtaan. Työelämässä oli ”kaikki” jo tehty, lapset aikuisia, vapaa-ajan asunto hankittu ja talous mallillaan. Kaikkien ponnistelujen jälkeen elämältä puuttui kuitenkin suunta ja päämäärä. Parisuhde ajautui kriisiin.

Näin käy monessa muussakin liitossa. Jotain puuttuu ja sitä pitää hankkia muualta. Viidenkympin villitys on tunnettu ilmiö, joka voi ilmetä uusina harrastuksina,  syrjähyppyinä tai avioeroina. Meidän liitossamme se  johti pysyviin elämänmuutoksiin.

Kun puolisoni kanssa kyseenalaistimme parisuhdenormit ja lähdimme etsimään omia ratkaisujamme, yhteinen matka muuttui paljon sisältörikkaammaksi. Muutimme suhteemme avoimeksi. Vastaan tuli kaikkea jännittävää ja karillekin karahdettiin muutaman kerran.  Meistä tuli matkan myötä toisillemme parhaat ystävät ja saatoimme jakaa asioita, joista monet pariskunnat eivät keskustele koskaan

Kerron kirjassani rehellisesti, miten tämä kaikki onnistui ja mitä vaikeuksia kohtasimme. Yhteiskuntamme rakentuu niin vahvasti yksiavioisen parisuhteen varaan, että vaihtoehtoisille elämäntavoille ei ole tarjolla valmista mallia, koodia eikä etikettiä. Sitä kokeilevat useammat kuin tiedetään ja vielä useammat haaveilevat siitä, mutta ihmiset eivät ole valmiita kertomaan kokemuksistaan omalla nimellään.

Päätin rikkoa tämän hiljaisuuden ja kirjoittaa oman tarinani avoimesta suhteesta, nettideittailusta ja suhteistani nuoriin miehiin. En kerro tarinaani kerskaillakseni tai hätkähdyttääkseni, vaan siksi, että ikääntyvän naisen seksuaalisuus on tabu, josta puhutaan liian vähän ja hyssytellen. Parisuhdekeskeinen elämäntapa sokaisee meidät uskomaan, että naisen seksuaalisuus heikkenee keski-iässä.

Yleinen käsitys on myös, että nainen ei enää yli viisikymppisenä ole miesten silmissä kiinnostava. Haluan ravistella tätä käsitystä ja osoittaa, että ”puuma-ilmiö” on todellinen ja sen taustalla on oikeita, kulttuuristamme ja ehkä myös biologiasta juontuvia syitä.  Haluan jakaa kokemuksiani ja antaa naisille rohkeutta rikkoa totuttuja rajoja.

Kerron kirjan ilmestymisestä täällä  ja Luksusongelmia- Facebook-sivuillani  sekä Instagramissa myöhemmin, kun saan lisää tietoa aikataulusta ja muusta.

https://basambooks.fi/sivu/tuote/naisen-kolmas-elama/2733954

Kuka saa olla sinkku?

Liityin Facebookin Korona-ajan sinkut -ryhmään. Tulin kipin kapin pois.

Liityin ryhmään viime viikolla uteliaisuudesta, koska Facebook-kaveri kutsui. Ajattelin, että onpa mielenkiintoinen uusi innovaatio ja että suhdeblogia kirjoittavana minun kannattaa varmaan käydä vilkaisemassa, millainen on meininki siellä.

Ryhmässä oli miesten ja naisten esittelyketjut, kuin deittipalstoilla ikään, mutta ei yhteydenottoja niiden perässä. Muu keskustelu oli enimmäkseen yleistä toisten tsemppaamista ja paikkakuntakohtaisia kuulumisia.  Kaikenlaista yleistä pulinaa. Alkoi askarruttaa, löytyykö sieltä kumppaneita kellekään ja onko tarkoituskaan.

Aloitin siis aiheesta keskustelun, jossa aluksi kerroin, etten ole ”varsinaisesti” sinkku, mutta silti koronaeristyksen takia yksin ja yksinäinen. Kerroin myös, että en aio olla ryhmässä kauan, vaan tulin mielenkiinnosta käymään. Sain kiukkuista ja vihaista palautetta. Koska en tunnustanut sinkkuväriä, olin vakooja, tirkistelijä ja tunkeilija. Minulle oltiin vihaisia, koska joidenkin mielestä tein pilkkaa sinkkujen vaikeasta tilanteesta.

En jäänyt sinne enempää moitittavaksi ja nokittavaksi vaan lähdin ryhmästä parin tunnin vierailun jälkeen. Tuo on sinänsä tyypillinen Facebook-ryhmien laumailmiö, joka saa minut karttamaan niitä. Keskustelut eivät pysy asiassa, vaan rönsyilevät sinne tänne ja monilla on tarve purkaa negatiivisia tunteitaan muihin. Tulee myös me ja muut -tyyppistä klikkiytymistä.

Tämä pikku kokemus sai minut pohtimaan sinkkuuden olemusta. Sinkkuus on parisuhdekulttuurimme luoma määritelmä. On normi ja tavoiteltava tila elää parisuhteessa. Sitten ovat ne muut, joille on oikein nimikin, sinkut. Se, että ilmaisee olevansa sinkku, tarkoittaa toisille ihmisille ilmeisesti, että kokee olevansa vailla parisuhdetta ja lisäksi etsii sellaista. Sinkkuus on väliaikainen ja jotenkin vajavainen tila, josta halutaan eroon.

Voiko avoimessa suhteessa oleva olla sinkkuryhmissä? Entä polyamorikko, jolla on useita vakituisia kumppaneita?  Molemmathan ovat vapaita solmimaan uusia suhteita. Ovatko kaikki sinkkuryhmien jäsenet monogaamisen parisuhteen perässä? Onko sinkku myös henkilö, joka ei edes etsi vakituista parisuhdetta, vaan jahtaa yhden yön juttuja?

Joillekin sinkkuus on vajaus ja taakka, toisille puolestaan kunnia asia, vapauden ilmaus ja ylpeyden aihe.

Ihmiset voivat kokea eri asteista sisäistä sinkkuutta. Itse koen vahvaa sellaista. En halua tulla määritellyksi parisuhteen kautta. Olen ihan riittävästi määriteltävissä omana itsenäni. Ilmeisesti en silti voi käyttää itsestäni sinkku-sanaa, enkä kyllä haluakaan. Sanan käyttäminen on ikään kuin nykyiselle parisuhdekäsitykselle alistumista ja sen epäsuoraa hyväksymistä.

Naisella pitää olla laastarisuhde

Poikkeustila saa miettimään, miten elämän kriiseihin kannattaa varautua ja mikä on vielä tärkeämpää kuin vessapaperi. 

Kuuntelin naisten puhetta raitiovaunussa – siis ennen korona-aikaa. He pohtivat, mitä antaisivat lahjaksi pyöreitä vuosia täyttävälle ystävättärelleen. He päätyivät selviytymispakettiin, joka sisältäisi ainakin neulaa, lankaa, hakaneuloja, tulitikkuja ja kynttilän, jota polttaa molemmista päistä. Hyvät hyssykät, kyllä sinne pitäisi myös kännykän vara-akku, kondomeja ja huulipunaa laittaa!

Mitä muuta jokaisella naisella pitäisi olla? Ainakin klassinen pikkumusta mekko vaatekaapissa ja laastarisuhde, ehdottomasti. Pikkumusta pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta ja sen voi asustaa aina erilaiseksi koruilla, kengillä ja huiveilla. Pikkumusta pysyy kaapissa koipussissa vuodesta toiseen menemättä koskaan pois muodista.

Laastarisuhde puolestaan pelastaa elämän, kun kriisi yllättää. Pikkumustan lailla laastarisuhdekin pysyy kiltisti taka-alalla, kun naisella on menossa roihuava romanssi. Mutta eron ja epätoivon hetkellä laastarisuhde tulee kylään viinipullon kanssa ja viihdyttää naista. Hän jää yöksi ja juo kanssasi aamukahvin, tai jos poistuu ennen kuin heräät, jättää pöydälle kivan lapun.

Oikea laastarisuhde ei takerru, ripustaudu eikä pidä itsestään meteliä. Hän vie sinut ehkä baariin tai diskoon ja koet taas olevasi ihmisten kirjoissa. Voitte näyttää muiden silmissä ihan oikealta pariskunnalta, mikä on omiaan kohottamaan itsetuntoa. Laastarisuhteellakin saattaa olla jotain omaa elämää. Siksi olisi parasta, jos tällaisia suhteita olisi useampia. Näin voisi varmistua, että joku heistä on aina käytettävissä. Laastarisuhde on harmiton ja vaaraton, mutta aivan korvaamaton. Hänelle voi uskoutua. Välillänne vallitsee sympaattinen yhteisymmärrys ja voitte yhdessä ruotia outojen eksienne käytöstä.

Painotan, että laastarisuhde pitää olla olemassa ennen eroa. Surkeana ja nuutuneena ei sellaista voi löytää. Jos epätoivoisena lähtee etsimään lohdutusta, saa takuuvarmasti kelvottomia kokemuksia ja lisää sydänsuruja. Laastarisuhteen ominaisuus on luotettavuus, pysyvyys ja vakaus. Pelkkä tieto laastarisuhteen olemassaolosta auttaa jaksamaan vaikeita päiviä.

Laastarisuhteesta pitää kuitenkin pitää huolta, ettei hän häviä elämästäsi. Kuten pikkumustaa on hyvä tuulettaa parvekkeella ajoittain, on laastarisuhdettakin huollettava säännöllisellä yhteydenpidolla. Ja aina kun siihen kykenet, ole sinäkin hänen lohtunaan. Kuka tietää, ehkä vielä vietätte seesteisiä vanhuuspäiviänne yhdessä, kun myrskyisämmät suhteet ovat menneet menojaan?

© 2020 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑