Ajattelin pitkään, että tällaista tekstiä ei voi eikä saa kirjoittaa. Mutta teen sen nyt kuitenkin. Ihmettelen nimittäin, miksi koiria on alettu pitää ihmisten kaltaisina olentoina. Tähän syyllistyvät usein hyvää tarkoittavat, koiria rakastavat ihmiset.
Onhan koirien rakastamiselle paljon perusteitakin, sillä huonoinkaan koira ei voi saada yhtä paljon pahaa aikaan kuin kelvoton ihminen. Tämä ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy koirien ihailuun vaan se, että ne ovat vaikkapa söpöjä, hassuja, ihania ja uskollisia.
En ihmettele asiaa siksi, etten pitäisi koirista. Pidän niistä kenties liikaakin. Pidän myös muista eläimistä, esimerkiksi kaloista, käärmeistä ja joistakin hyönteisistäkin, vaikka ne eivät piittaa ihmisen palvelemisesta pätkääkään. Nekin hyönteiset, jotka haluavat häiritä minua pistämällä tai pörräämällä, jätän mieluiten rauhaan. En myrkytä enkä karkota. Tietysti helppo sanoa, koska tällä hetkellä asunnossani ei ole tuholaisia. Varmasti myrkyttäisin, jos olisi.
Se pistääkin miettimään, missä menee itse kunkin reviirin raja. Minulle on selvää, että asunnossani ei ole tilaa näkyville tuholaisille tai sellaisille, jotka imevät minusta verta tai syövät reikiä vaatteisiini. Joku muu puolestaan ajattelee, että hänen kahden hehtaarin mökkitontillaan ei ole tilaa myyrille, supikoirille tai metsäkauriille. Tai että kokonaisessa maakunnassa ei ole tilaa susille.
Mutta takaisin koiriin. Pidän siis koirista, periaatteessa, mutta toisella tavalla kuin useimmat koirien omistajat. Minusta eläimet pitäisi oikeastaan jättää kokonaan rauhaan ja antaa niiden elää oman lajinsa parissa, satunnaisia kohtaamisia lukuun ottamatta. Se olisi kunnioittavaa.
Ymmärrän, että koira on pitkälle domestikoitu eläinlaji, joka ei kenties luonnonvaraisena enää pärjäisikään, ainakaan kaikki rodut. Koirissa näkyy ihmisen vuosituhansia harjoittama jalostus ja valikoiminen, jonka näen pohjimmiltaan väkivaltana toista lajia kohtaan. Kun tämä on jo tapahtunut, ei liene suuri synti, jos ottaa itselleen koiranpennun? Koira saisi hyvän kodin.
Silläkin uhalla, että tulee tappouhkauksia, pyydän sekunnin miettimään, kuinka paljon parempia olivat orjien omistajat, jotka kohtelivat orjiaan hyvin kuin ne, jotka kohtelivat orjiaan huonosti? Toki paljon, paljon parempia. Mutta yhtä kaikki he olivat orjien omistajia ja siten osallisia orjuuteen. Jos kaikki ihmiset olisivat kieltäytyneet pitämästä orjia ja nähneet kaikki ihmiset tasa-arvoisina, ei orjuutta olisi ollenkaan syntynyt.
Lemmikkejä pitävät ihmiset puolestaan pakottavat eläimet elämään olosuhteissa, jotka eivät ole niille luontaisia eivätkä ihanteellisia. He esimerkiksi pitävät käärmeitä terraarioissa, kaloja lasimaljoissa tai koiria kerrostaloasunnoissa. Lemmikeille ei ole sallittua toteuttaa luontaisia taipumuksiaan eikä lisääntyä vapaasti.
Koiria pidettiin ennen vahtikoirina ja metsästyskoirina maaseudulla, nykyään enimmäkseen seurakoirina kaupungeissa. Koirien lukumäärä lisääntyy ymmärtääkseni paikoin nopeammin kuin lasten. Koirien ympärillä pyörii megabisnes. Niille on jo muun muassa psykologeja, kauneussalonkeja ja ravintoloita. Koirien näkyvyys länsimaisessa mielen ja median maisemassa kasvaa koko ajan eksponentiaalisesti. Onkohan tämä kaikki ihan hyväksi koirille?
Myönnän, etten paljoakaan ymmärrä koirista. Kun ihmiset postaavat koiriensa hassuja ilmeitä someen, näen kuvissa vain koiran, en kovinkaan vivahteikkaita ilmeitä.
Ymmärrän lajitovereideni ilmeitä ja kehonkieltä paremmin kuin muiden lajien. Tulee välillä mieleen surullinen tarina delfiininpoikasesta, jota kukaan ei pelastanut kuivalta maalta, koska se näytti hymyilevän taukoamatta. Niin paljon noin keskimäärin ymmärrämme vieraiden lajien käyttäytymistä tai ilmeitä. Mietin usein, millainen on koiran maailma, kun sillä on muun muassa valtavan paljon parempi haju- tai kuuloaisti kuin ihmisellä. Koiran kokemuksen kaikista tilanteista täytyy siten olla ratkaisevan erilainen kuin ihmisen ja siltä vaaditaan paljon ponnistuksia, kun sen pitää sopeutua ihmisten maailmaan ja sen sääntöihin. Siksi muun muassa en ilahdu koirista baareissa tai terassien pöytien alla.
Miksi ihminen ei voisi opetella ymmärtämään toista lajia kuten monet koiraihmiset vilpittömässä hengessä tekevätkin? Miksipä ei. Mietin kuitenkin, että jos kaikki tuo huolenpito, rakkaus ja ymmärtäminen kohdistuisikin omaan lajimme, vaikkapa lapsiin. Maailma voisi olla parempi paikka, meille ihmisille ja ehkä sitä kautta myös koko eläinkunnalle. Koira voi toki palkita isäntänsä tai emäntänsä horjumattomalla uskollisuudella ja se voi monin tavoin parantaa koko ihmisperheensä hyvinvointia.
Se, mitä älykkäinkään koira ei kuitenkaan tee, on kulttuuriperinnön tai tiedon siirtäminen eteenpäin, seuraaville sukupolville. Se ei laita hyvää kiertämään, kuten ihmislapset parhaimmillaan tekevät ja siten mahdollistavat edistykseksi kutsuttuja asioita.
Eihän koirien helliminen ole pois lapsilta, sanovat nyt koiraihmiset. Ei suoranaisesti tosiaankaan ole. En haluaisi syyllistyä whataboutismiin. Pidän vain jotenkin todella outona, että emme näe omien lajitoveriemme hätää, kärsimystä ja kuolemanvaaraa, jota voisimme helpottaa, mutta käytämme mieluusti rahaa ja aikaa lemmikkeihin. Minua myös hiukan surettaa, että joillakin ihmisillä on varastossa paljon läheisyyden kaipuuta ja rakkautta, jota he eivät voi tai halua kohdistaa toisiin ihmisiin vaikkapa lapsiin, jotka ovat jääneet huolenpidosta osattomiksi. Sen sijaan he kohdistavat nämä tunteensa lemmikkieläimiin.
Välillä ajattelen, hiukan kyynisesti kenties, että kaikki johtuu siitä, että koira on niin paljon helpompi ratkaisu kuin toinen ihminen. Ihmislapset ovat hankalia ja oikukkaita ja heillä on oma tahto. He saattavat sanoa ilkeitä asioita ja aikuisina jopa hylätä hoivaajansa, mikä on kyllä äärimmäisen harvinaista. Koiran yksinhuoltajana on myös helpompaa kuin ihmislapsen yksinhuoltajana. Koira on riskitön kiintymyksen kohde, se ei koskaan kyseenalaista. Koiran voi omistaa, ihmistä ei. Koiralla voi pönkittää omaa identiteettiään ja samastua toisiin koiranomistajiin, kuulua ryhmiin, harrastaa ja kokea yhteenkuuluvuutta. Lapsen hankkiminen puolestaan voi aiheuttaa eristäytymistä, koska lapsia siedetään yhteiskunnassamme paljon huonommin kuin koiria.
Koska kaikki elämässäni on tällä hetkellä kovin hyvin, jään tyynesti odottamaan satikutia kirjoituksestani. Mutta kaikkeahan saa pohtia, eikös vaan.
