Tag: Seksi (page 1 of 3)

Ärsyttävin Tinder-repliikki

Juttelin ystäväni kanssa miesten erilaisista avauksista Tinderissä. Huomasimme, että meillä on useitakin yhteisiä inhokkirepliikkejä, mutta yksi on ylitse muiden.

Liian usein suomalaiset miehet aloittavat Tinder-keskustelut tökerösti tai lähettelevät dickpicejä pyytämättä. Yksi sinänsä harmiton ja yleinen, mutta ärsyttävyydessään huippuluokkaa oleva repliikki on: Millaisesta seksistä pidät?

Mitä tähän edes hyvällä taholla voisi vastata? Hyvästä?  Eräs Tinder- mies oikein suuttui, kun selitin hänelle, että en voi enkä aio vasta kysymykseen. No, peli oli silloin jo menetetty.

Kysymys on vielä tyhmempi kuin kysyä ”millaisesta ruuasta pidät”. Siihen voisi ehkä vastatakin – vaikkapa, että japanilainen keittiö on suosikkini, mutta italialainen tulee hyvänä kakkosena. Mutta seksissä ei ole kysymys yksipuolisista mieltymyksistä. Yhden kumppanin kanssa toimii jokin juttu, toisen kanssa jokin muu.  Seksi on vuorovaikutusta ja kemiaa. Jännittävintähän on juuri heittäytyä tilanteeseen ja katsoa, mihin suuntaan se kehittyy. Mitä tapahtuu juuri tämän henkilön kanssa?

Sitä paitsi, eihän sitä lempiruokaakaan syödä joka päivä. Makkara voi maistua saunan jälkeen, mutta juhlapäivällisillä syödään jotain muuta. Vastaukseni kysymykseen millaisesta seksistä pidän, kuuluu siis: se riippuu kumppanista, mielentilasta ja tilanteesta. Siihen ei ole yhtä eikä kahta vastausta.

Joillekin kyselijöille olen vastannut, että periaatteessa kaikki käy, kunhan ei veri lennä eikä tule mustelmia. Tämäkään vastaus ei ole tyydyttänyt, vaan on alettu tivata tarkempia määritelmiä.

Mistä ihmeestä tämä utelu johtuu? Olen arvellut, että sillä halutaan joko testata naisen kokeneisuutta ja rohkeutta tai sitten halutaan kiihottavia seksikuvauksia vastaukseksi.  Itse olen näissä asioissa niin toiminnan ihminen, ettei seksinovellien näpyttely Tinderiin oikein motivoi. Ja sitä paitsi, vaikka vastassa olisi millainen sanavirtuoosi, ei seksi välttämättä toimi.

Mahdollista sielunkumppanuutta voi testailla paljon fiksummillakin kysymyksillä kuin seksimieltymyksistä utelemalla. Nykyisen kumppanini ensimmäinen kysymys deittipalvelussa oli ”Onko sinulla kokonaisvaltainen maailmankatsomus?”. Se oli niin tyrmäävän outo kysymys, että halusin ehdottomasti puhua siitä livenä. Heti. Olimme treffeillä kahden tunnin päästä.

Muutenkin miehet ovat kovia kyselemään, mutta huonompia kertomaan itsestään mitään kiinnostavaa. Tinder onkin minulla nyt jäähyllä toistaiseksi, muun muassa siitä syystä, etten enää jaksa vastata noin tuhannetta kertaa samoihin geneerisiin kysymyksiin. Mitä sun iltaan? Mitä sun viikonloppuun? Mitäs Kirsillä mielessä? Nuorempi kolli hakusessa? Ja niin edelleen ja niin edelleen. Miehet, käyttäkää mielikuvitusta!

Voisin ehkä kehittää generaattorin, joka tuottaa mielenkiintoisia avausrepliikkejä Tinderiin? Jos nyt joku nappaa tästä bisnesidean, ei haittaa yhtään, jos se nostaa Tinder-keskustelujen tasoa.

Lisää Tinder-kokemuksiani

https://www.luksusongelmia.fi/yleinen/voi-teita-tinder-pojut/

https://www.luksusongelmia.fi/yleinen/deittailuoppeja-miehille/

Näin pukeudut seksin jälkeen

Paljon nähdään maailmassa vaivaa seksikkään pukeutumisen eteen. Lähes yhtä tärkeää kuin houkutteleva seksiasu, on kuitenkin oikeaoppinen after sex  –asu.

Ai siis mikä? Nevöhööd? After sex –asun tarkoitus on korostaa rentoutunutta olotilaa ja syventää sekä ylläpitää kumppanien yhteenkuuluvuutta rakastelun leijuvassa jälkitilassa. Tähän tarkoitukseen ei sovellu mikä tahansa flanellipyjama. Sehän tuhoaisi tunnelman heti.

Saunan jälkeen voi pukeutua Finlaysonin pyyhkeeseen tai Tokmannin froteekylpytakkiin. Seksin jälkeen ei. Seksin jälkeen ei myöskään sovi sonnustautua lököttäviin verkkareihin tai kireisiin legginseihin tai muuhun normaaliin  suomalaiseen koti- tai vapaa-ajan asuun.

Elokuvissa after sex  –asuina nähdään useimmiten paljasta pintaa lakanoiden välissä. Se sopii, toki, etenkin jos lakanat ovat silkkiä. Ennen pitkää sieltä pitää kuitenkin kömpiä ylös.

On aivan liian arkipäiväistä kiskaista ylleen heti samat vaatteet, jotka hetki sitten riisuttiin. Tässä kohden astuu kuvaan after sex –asun tarve.

Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin after sex  –asuksi kelpaa oikeastaan ainoastaan silkkinen aamutakki tai aito kimono.  Mikä parasta, tämä asu sopii kaikille sukupuolille. Miehelle sopii myös perinteinen aateliston suosima ns. tupakkatakki, kunhan se ei ole liian paksu eikä tunkkainen.

Pellavaa tai puuvillaa voi kankaana nipin napin harkita, jos väritys tai tekstuuri on erittäin aistikas. Näin harvemmin on. Keinokuitukin hyväksytään, jos sillä on oikeat tekniset ominaisuudet: hengittävyys ja kaunis laskeutuminen. Kankaan pitää olla kevyt ja ilmava, mutta ei liian kevyt. Värin tulee pukea kantajaansa ja sopia budoaarin tai makuuhuoneen hämyisään valaistukseen.

Tupsut, nyörit, punokset, leveät kauluskäänteet ja löysät hihat sopivat after sex –asuun. Ruudut, pallokuviot tai brändilogot eivät. After sex  –asu ei ole mainos eikä urheiluasu. Sen tulee antaa hiukan syntinen ja ajaton vaikutelma.

Mitä after sex -asussa tehdään? Lojutaan sängyllä, matolla, sohvalla tai divaanilla. Tuijotellaan raukeasti kattoon ja kierretään kumppanin suortuvia etusormen ympärille. Jutellaan hupsuja. Viivytetään arjen saapumista, nautitaan omasta olosta ja hengitetään kevyesti raskaiden aromien täyttämää ilmaa. Vaelletaan jääkaapille täyttämään skumppalasi. Voidaan myös katsoa laatuelokuvaa tai -sarjaa. After sex  –asussa ei katsota puoli yhdeksän uutisia eikä mielellään mitään Temppareita myöskään.

Asianmukainen after sex  –pukeutuminen on kumppanin kunnioittamista. Emmehän mene cocktail-kutsuillekaan kulahtaneissa treenipöksyissä. Ja seksi on sentään paljon tärkeämpää!

Paras seksivinkkini

Saan paljon yhteydenottoja tuntemattomilla lukijoilta, enimmäkseen miehiltä. Monet kertovat elävänsä seksittömässä liitossa. Minulla on heille yksi neuvo ylitse muiden.

Pitkissä liitoissa tulee usein ongelmia seksihalujen eriparisuudesta.  Voi olla, että kaikki eivät vain tarvitse seksiä yhtä paljon, mutta usein on kysymys siitä, että pariskunta on ajautunut hankalaan oletusten kierteeseen. Oletetaan, että toinen ei halua yhtä paljon eikä samoja asioita.  Asiaa ei uskalleta ottaa puheeksi ­– ehkä siitä syystä, että pelätään oletusten saavan vahvistusta ja vähäisenkin toivon katoavan.

Arki voi olla kiireistä varsinkin ruuhkavuosina, eikä sopivaa yhteistä hetkeä tunnu löytyvän. Vapaahetkinä odotetaan toiselta jotain signaalia tai aloitetta. Jos sitä ei tule, turhaudutaan ja vähitellen katkeroidutaan. Huonon kierre on valmis.

Yksinkertaisin tapa hoitaa asia kuntoon on vain ryhtyä harrastamaan seksiä, ilman sen kummempia tunnelmavirityksiä. Ei ole väliä sillä, kumpi aloitteen tekee. Seksistä ei pidä tehdä arvovaltakysymystä, vaan jokainen voi ihan itse toimia sen eteen, että saa, mitä haluaa. Voi myös sopeutua siihen, että toteuttaa toisen toiveita.

Omassa pitkässä liitossani toimi järjestely, jossa seksiä oli joka päivä samaan aikaan iltapäivällä. Seksiä eivät silloin häirinneet työt eivätkä iltamenot. Kaikille ei päivittäinen autuaallinen tuokio ole mahdollinen, mutta varmaankin pari iltaa viikossa onnistuu kaikille.

 Neuvoni on siis: merkitkää seksi kalenteriin. Jos on aikaa kuntosalille, on aikaa seksiinkin. Kysymys on prioriteeteista. Jos seksiä pitää tärkeänä, sille löytyy kyllä aikaakin.

Kun seksihetki on kalenterissa, siitä ei tarvitse neuvotella eikä miettiä, haluttaako kumppania juuri silloin. Asiaa voi pitää itsestään selvänä.  Seksin ei aina tarvitse olla täydellistä, vaan riittää, että on yhteinen tahto ja pyrkimys.  Ja kun seuraavakin kerta on kalenterissa valmiiksi, ei tarvitse masentua, jos aina ei kaikki suju nappiin. Tiedän, että säännöllisyys tuo seksiin myös vaihtelua ja leikkisyyttä, kun se ei ole epätoivoista paineiden purkua tilaisuuden tullen. Kukapa jaksaisi joka päivä rakastella samalla tavalla samassa asennossa.

Kun seksi tulee tavaksi, siitä tulee myös nautinnollisempaa ja rennompaa. Mielikuvitus alkaa laukata. Ihmettelenkin, miksi naistenlehdet ovat täynnä jooga-, ruokavalio- ja jumppaohjeita, mutta tätä yksinkertaista seksineuvoa ei juuri kukaan hehkuta. Seksi on ainakin omalle hyvinvoinnilleni yhtä tärkeää kuin sopiva ravinto ja liikunta. Sen eteen pitää nähdä hiukan vaivaa, mutta se palkitsee.

Pariskunta, jolla ei ole seksiä, on kuin sammutettu lamppu. Huvittelen joskus mielessäni vertailemalla ravintoloissa istuvia pariskuntia ja arvailemalla heidän seksielämänsä laatua. Uskon nimittäin vahvasti, että seksi pitää pariskunnat toisistaan kiinnostuneina  niin, että se näkyy päällekin päin. Kun pariskunnalla menee sängyssä hyvin, eivät katseet harhaile, eivätkä tuijota lasittuneesti  tyhjyyteen, vaan kumppania silmiin.  Ei tiuskita eikä mökötetä turhista. Seksi on hyvän olon syy, ei seuraus.

Korvaavatko seksilelut kumppanin?

Olin päättänyt jättää seksiaiheet hetkeksi, mutta tämän päivän Helsingin Sanomat suorastaan provosoi kirjoittamaan niistä. Lehdessä on peräti kaksi laajaa artikkelia aiheesta; toinen deittisovelluksista, toinen seksileluista.

Jälkimmäisessä jutussa Kaalimato-yritys mainostaa tuotteitaan.  Keskityn tähän artikkeliin, sillä nettideittailusta olen kirjoittanut jo monta kertaa aiemmin.  Paperilehdessä Hesarin jutun otsikko on: Nykyään suomalaisia kiinnostavat seksivälineet eivät yhdynnät. (Kyllä, se on kirjoitettu noin ilman pilkkua tai ajatusviivaa tai muuta.) No, kielioppi sikseen.

Jutun pääsisältö on, että ihmisten välinen seksi korvautuu kasvavassa määrin yksin harrastettavalla välineurheilulla, jossa apuna ovat vibraattorit, dildot, tekovaginat ja sen semmoiset. Ymmärrettävää toki on, että näin käy, koska yhteiskunnallisista syistä sinkkuus ja yksin eläminen yleistyy. Kumppania ei tahdo kaikille löytyä, vaikka olisi mitä sovelluksia puhelimessa.

Arvatkaapa kuka on jutun haastateltu asiantuntija? Tietenkin Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula, Suomen ainoa virallinen seksiasiantuntija, joka on jo vuosikymmeniä tiennyt kaiken suomalaisten seksielämästä tilastojen valossa. Hänen sanomansa tässä artikkelissa on, että “halut ovat samat kuin ennenkin”. Helpottavaa!

Pöyristyin kuitenkin siitä, että jutussa Kaalimato-yrittäjä Nina Nousiainen kertoo nykyihmisten haluavan panostaa omaan aikaan parisuhteessakin. Oman ajan vaaliminen menee niin pitkälle, että oma aika ulottuu myös seksiin.

“Kumppanin kanssa seksiin ryhtyminen vaatii aikaa ja panostamista. Halutaan oikea tunnelma, esileikit ja sitten vielä joku suoritus. Se voi kaikkinensa olla työläs ajatus”, Nousiainen kommentoi.

Nyt ei tahdo löytyä sanoja. Kuka siis on keksinyt tällaisia sääntöjä, jotka tekevät maailman luonnollisimmasta asiasta työlään suorituksen? Eipä olisi itselle juolahtanut tuollainen ajatus mieleen. Onko tässä kyse samasta asiasta, kuin että lautaselta syöminen pöydän ääressä tuntuu työläältä ja on helpompi syödä pikaburgeria sormin sohvalla löhöten?

Jos vuorovaikutus, sanatonkin, tuntuu kovin työläältä, ei varmaan tosiaan kannata olla missään parisuhteessa. Sooloseksi välineillä tai ilman on mielestäni tietenkin ihan ok ja normaalia, myös parisuhteessa muun ohessa.  Mutta jos kumppania ei tarvita edes seksiin, niin mihin sitten?

Tämä täti sanoo nyt, että kyllä ollaan aika hakoteillä, jos seksivälineet alkavat syrjäyttää oikeaa, ihmisen välistä seksiä siitä syystä, että seksi koetaan “työlääksi”.

Seksi ei mielestäni ole suoritus. Sillä ei tarvitse olla käsikirjoitusta. Se vain tapahtuu. Se on elämys, sisäinen matka, kokemus ja parhaimmillaan kaikkein syvintä vuorovaikutusta.  Ihan next level vaikkapa normikeskusteluun verrattuna! Veikkaan, että jos ihmiset harrastaisivat enemmän seksiä,  mindfulness-kursseilla ja self help -oppailla olisi vähemmän kysyntää.

En oikeasti ymmärrä, mitä työlästä seksissä on ja mitä tunnelman luomista siihen vaaditaan. Vaaditaanko järveen pulahtamiseen jotain tunnelmaa? Järjestys on mielestäni ihan päinvastainen. Seksiä varten ei tarvitse etukäteen luoda yhtään mitään tunnelmaa, vaan seksi nimenomaan luo tunnelman. Se on ilmainen hyvinvoinnin ja mielihyvän lähde, joka ylläpitää ja vahvistaa suhdetta. Paristoilla käyvä muovilelu ei tähän kykene.  

https://www.hs.fi/kaupunki/kerava/art-2000006383343.html

Tinderini on liekeissä

Ihmiskokeet itselläni jatkuvat. Vaihdoin Tinderin ikäasetuksia ja kuinkas sitten kävikään?

Ilta-Sanomien kolumnini sai taas runsaasti ärsyyntynyttä palautetta lukijoilta. Ei itse sisältöön juurikaan kiinnitetty huomioita, vaan siihen että, ylipäätään ikäiseni nainen voisi deittailla nuorempia miehiä. Ei saisi, ei pitäisi. Käytökseni on häiriintynyttä. Kohta on varmaan poliisit ovella.

 

Lue kolumni:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006253213.html?fbclid=IwAR0nXa7rQkpbwrtGYjEfcJMLVWeQVygpG9f4zHq3waI9-Ng0EJCT_SNoDUk

Toivetekstinne, olkaa hyvä!

Rakkaat lukijat! Olen lukenut huolellisesti kaiken kolumneistani antamanne palautteen Ilta-Sanomien nettijulkaisuissa. Yritän nyt kehittyä ja kirjoittaa ehdotustenne mukaisen tekstin. 

Ensinnäkin parisuhteesta. Romanttiseen rakkauteen perustuva parisuhde on ainoa mahdollinen yhdessäolon muoto. Pariskunnan ja perheen kuuluu asua samassa osoitteessa. Avoimet suhteet tai erillään asuminen ovat merkki henkisestä epäkypsyydestä. Oman puolison kanssa haluaa jokainen normaali ihminen viettää aikaa 24/7 ja nukkua lusikassa.

Oman kullan kainalossa kotisohvalla on ihan parasta! Kumpikin saa olla ihan sellainen kuin on, ilman mitään ulkonäkö- tai muita paineita. Oma kumppani on turvallinen höpönassu, jonka kanssa käydään saunassa ja syödään naksuja sohvalla. Ihanaa!

Pettäminen on pahinta, mitä kumppanille voi tehdä. Se on riittävä syy eroamiselle, vaikka ero onkin huono juttu. Pettämistä ei kuitenkaan voi antaa anteeksi. Se siitä ja piste. Kyllähän tämän kaikki tajuavat selittämättäkin. Joka ei tajua, on henkisesti epäkypsä. Pettäjä myös on henkisesti epäkypsä. Ja jos haluaa asua eri osoitteessa kuin kumppani, suhteessa on jotain pahasti vikana. Se on epäkypsää.

Seksistä. Seksi on ihan parasta oman rakkaan kanssa. Aluksi sitä voi olla paljonkin, mutta vuosien mittaan se hiipuu. Tämä on aivan luonnollista kehitystä ihmissuhteissa.  Kun näin käy, siihen on parasta vain tyytyä tai hankkia vaikka koira, jota ulkoiluttaa.

Hyvä parisuhde ei perustu seksille, vaan ihan muille asioille. Seksi on muutenkin nuorten ihmisten juttu. Keski-ikäistä ei seksin pitäisi enää kiinnostaa, vanhuksista puhumattakaan. Ihan pervoa olisi semmoinen ja jos joku muuta väittää, on henkisesti epäkypsä.  Parisuhteen osapuolen pitää olla suunnilleen saman ikäisiä. Muuten se ei ole parisuhde vaan  sairas ja pervo  hyväksikäyttösuhde.

Porno on myös ihan sairasta ja ihmisiä esineellistävää. Jos joku pitää pornoa kiinnostavana tai tarpeellisena, on henkisesti epäkypsä. Jos kumppani jää kiinni pornon katsomisesta, se on melkein yhtä pahaa kuin pettäminen.

Parasta on, että ihmisellä ei ole elämässään monia seksikumppaneita. Ne, jotka eivät pysty asettumaan aloilleen ja lentelevät kukasta kukkaan, ovat säälittäviä ja henkisesti epäkypsiä. Kypsä ihminen tietää kokeilemattakin mitä haluaa ja tyytyy siihen kumppaniin, jonka kohtalo on hänen tielleen lennättänyt. Tässä on nyt jotain loogista ristiriitaa, mutta näin kuitenkin toimivat kypsät ja tasapainoiset ihmiset. Netistä ei missään tapauksessa kannata etsiä seuraa, siellä ovat vain huijarit, psykopaatit ja henkisesti epäkypsät.

Kypsän ja tasapainoisen ihmisen ei tarvitse kysellä eikä kyseenalaistaa. Hänellä on yksi ainoa elämä, jota hän ei tuhlaa mihinkään haihatteluihin, vaan elää juuri niin kuin kunnon ihmisen kuuluu elää. Niin kuin kaikki muutkin. Se nyt vaan on niin.

Ai niin, äijät on äijiä ja muijat on muijia.

Ja minä itse. On lääkitys kohdallaan ja käyn terapiassa, älkää suotta olko huolissanne.

 

Tämä teksti perustuu kommentteihin joita Ilta-Sanomien viimeisin kolumnini sai. Kommentit olivat samansuuntaisia kuin kaikki aiemmatkin kommentit.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006237828.html

Montako on tarpeeksi?

Luin videopelaaja Miisa Nuorgamin haastattelun, jossa hän sanoi saaneensa ihmettelyä ja paheksuntaakin siitä, että hänellä on ollut yli 50 seksikumppania. Hän on 26-vuotias.

Kuten Miisa haastattelussa sanoo, hänen kohdallaan määrä merkitsee noin viittä kumppania vuodessa, mikä ei tosiaankaan ole paljon.

Itselläni kumppanien määrä on paljon suurempi, vaikka se suhteutettaisiin ikäänikin. En ole pitänyt kirjaa enää pitkään aikaan. Luku on kuitenkin kolminumeroinen, eli kaukana ollaan kuuluisien naistenkaatajien lukemista.

Se, että olen kertonut blogissani ja haastatteluissa avoimesti seksielämästäni, on aiheuttanut saamastani palautteesta päätellen paljon väärinkäsityksiä, joihin ovat myös yliampuvat otsikot yllyttäneet.

Jos ihminen on seksuaaliesti aktiivinen, mutta syystä tai toisesta ei halua parisuhdetta tai löydä sopivaa ihmistä sellaiseen, niin siitähän automaattisesti seuraa paljon kumppaneita.

Se ei silti tarkoita, että pitäisin monia, jatkuvasti vaihtuvia kumppaneita ihanteena. Päinvastoin. Hyviä vain on kovin harvassa.

Tässä yhteydessä ”hyvä” on subjektiivinen käsite, joka tarkoittaa itselle sopivaa. Mikä on toiselle hyvä, voi toiselle olla mitäänsanomaton tai väärä.

Kumppanin etsiminen on joskus vaivalloista, usein turhauttavaa ja jos sitä tekee avoimesti, se aiheuttaa ympäristössä paheksuntaa. Ainakin, jos on nainen ja etsii jotain normista poikkeavaa. Onneksi netissä on mahdollista löytää vastinpareja epätavallisillekin haluille.

Itseäni eivät ole enää pitkään aikaan kiinnostaneet ikäiseni miehet, vaan reilusti nuoremmat. En suostu häpeämään asiaa, jolle en mahda mitään.

Nuoria seksikumppaneita on paljon helpompi löytää kuin useimmat uskovat. Tämä on se yksinkertainen viesti, jonka olen halunnut kertoa, koska itselleni sen tajuaminen oli valtavan tärkeää ja vapauttavaa. Vastoin yleistä luuloa yli viisikymppisen naisen ei tarvitse riutua seksin puutteessa.

Vakituista kumppania sen sijaan ei ole helppo löytää, etenkään jos tarvitsee seksiä kovin paljon ja usein. Enkä pidä nuorista siksi että nauttisin opettajan roolista.

Toivon, että kumppanillakin on jotain annettavaa minulle. Myös korvien välissä pitää olla jotain, sillä seksi tyhmien kanssa on tylsää.

Siis vastauksena omaan kysymykseeni: yksi hyvä riittää. Vakituisen kumppanin kanssa seksistä tulee matka, jonka eteneminen on kiinnostavaa, ja jota voi yhdessä kehittää. Uuden ihmisen kanssa pitää aina aloittaa tavallaan nollasta.

Kokemus on silti hyvästä, sillä se auttaa erottamaan hyvän huonosta ja lisää itsetuntemusta. Ehkäpä juuri tästä syystä miehet ovat pitäneet naisen seksuaalisuuden kahlitsemista ja hallitsemista tärkeänä. Naiset täytyy pitää kurissa, jotta miehet eivät altistuisi kilpailulle ja vertailulle.

Miehille lukuisat kokemukset ja useammat yhtäaikaiset suhteet vaikuttavat tuovan tyydytystä ja itseluottamusta, naisille taas useimmiten yksi seurustelukumppani näyttäisi olevan toiveiden täyttymys. Suosittelisin silti naisillekin rohkeaa kokeilemista ja tutkimista ennen kuin vakiintuvat – aivan samoin kuin miehille on aina suositeltu.

Avoin suhdekin voi toimia kiinnekohtana kokemuksen hankkimiseen. Se edellyttää kuitenkin lujaa luottamusta, rehellisyyttä ja yhteistä tahtoa siinä määrin, että useimmat parit eivät siihen kykene.

Ihmisten esineellistämisestä

Yleensä ei kannattaisi lukea netissä saamaansa palautetta. Siitä tulee hetkeksi ikävä olo. Toisaalta, jos jotkut väitteet toistuvat usein, niitä voi alkaa pohtia.

Minua on moitittu kirjoitusteni perusteella siitä, että esineellistän ihmisiä, siis miehiä. En ihan tajua tuota moitetta, sillä rakastan esineitä. Etenkin kauniita esineitä. Esineet ovat myös hyödyllisiä ja käyttökelpoisia. Mitä tarkoittaa ihmisen esineellistäminen?

Tällaisia syytöksiä tuli etenkin kolumnistani, jossa kerroin maksaneeni joskus takavuosina seksistä nuorelle miehelle. En varsinaisesti haluaisi palata aiheeseen, mutta luultavasti saamani leima pysyy minussa ikuisesti. Käytinkö siis valtaa häntä kohtaan ja esineellistin häntä?

Minusta tilanne oli joko tasa-arvoinen tai sitten hän ”esineellisti” ja käytti hyväkseen minua. Hän myi sellaista, mistä arveli minun voivan maksaa ja tarjosi oma-aloitteisesti palveluksiaan. Minä olin tuolloin vielä sellaisen harhan vallassa, että yli viisikymppinen nainen ei voi saada seksiä maksamatta siitä.  Katsoisin, että miehellä oli tuossa tilanteessa enemmän valtaa ja hän käytti sitä hyödykseen. Ei siinä minusta silti kumpikaan ollut minkään ”esineellistämisen” tai muunkaan vääryyden uhri.

Olen ehkä ollut elämässäni liian kauan taloustoimittaja, koska minusta on ihan luonnollista tarkastella myös ihmissuhteita vaihdannan välineinä.

Valuutan ei tarvitse olla rahaa, se voi olla ihan mitä tahansa, mitä toinen tarvitsee. Valtaa, statusta, hellyyttä, ymmärtämystä… Hyvässä ihmissuhteessa puntit menevät osapuolten kesken tasan. Elämässä ja suhteissa tulee vaiheita, jolloin vaakakuppi voi heilahtaa tilapäisesti, mutta elinkelpoinen suhde korjaa itse itsensä taas tasapainoon.

Äitini sanoi minulle, kun olin teini-ikäinen, että onnistuneissa parisuhteissa osapuolet ovat yleensä ulkonäköstatukseltaan samanveroisia.  Olen tarkkaillut pariskuntia ja tullut siihen tulokseen, että äiti oli aika lailla oikeassa. Hän oli tämän varmaan katkerasti saanut kokea omassa parisuhteessaan, jossa isä oli turhamainen ja komeana pidetty naistenmies ja äidillä oli taas paljon niin sanottua sisäistä kauneutta. Nämä ”valuutat” eivät olleet heidän pelissään samanarvoisia. Ero siitä tuli.

Mietin myös usein keski-ikäisiä pariskuntia, joita näen kadulla tai kahviloissa. Paljon näkee sellaisia, joissa toinen on vanhentunut, lihonut tai muuten rähjääntynyt selvästi toista nopeammin.

Pariskunta, joka oli alun alkaen tasaveroinen, voi vuosien myötä eriparistua niin, että suhteen dynamiikka ei enää toimi, ellei joku muu seikka toimi puskurina.

Usein toimii, eikä kaikki ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Toisella voi olla heittää peliin jotain, mikä tasaa eriparisuutta.

Itselläni on kokemusta ikäerosuhteista, tälläkin hetkellä elän sellaisessa. Kumppanini on minua puolet nuorempi. Pidän erittäin todennäköisenä, että meidät vaikkapa kadulla näkevät vastaantulijat hämmentyvät tai ärsyyntyvät.  Itse tunnen oloni normaaliksi ja tilanteen luonnolliseksi. Tarjoaisin kummastelijoille vaikkapa sellaista selitystä, että suhteessa, joka herättää paljon pahennusta, täytyy olla jotain erityistä, jotta osapuolet altistavat itsensä sosiaaliselle paineelle.

Minne kannattaa sopia Tinder-treffit?

Kannattaako ensitreffeillä mennä kahville, kävelylle vai hienoon ravintolaan illalliselle?  Vai jonnekin ihan muualle? Minulla on selvä, kokemukseen perustuva mielipide. Kerron sen Ilta-Sanomien kolumnissani. Toivottavasti jaksat kilkata linkkiä!

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006075553.html

Joo, maksoin seksistä. So what?

Kolumnini maksullisesta seksistä oli hetken Ilta-Sanomien luetuin juttu. My 15 minutes fame… Olen samaa mieltä   monenkin kommentoijan kanssa siitä, että jos tekstin olisi kirjoittanut mies, se olisi ollut paljon pahempi juttu. Sitä juuri halusin tuoda esiin.

Ja teille, jotka kannatte huolta tekstin “pojasta”, voin vakuuttaa, ettei hän vaikuttanut todellakaan kovin hyväksikäytetyltä, eikä tietääkseni päätynyt ammattilaiseksi.

Lue kolumni:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006039519.html

 

Older posts

© 2020 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑