Tag: Tinder

Ärsyttävin Tinder-repliikki

Juttelin ystäväni kanssa miesten erilaisista avauksista Tinderissä. Huomasimme, että meillä on useitakin yhteisiä inhokkirepliikkejä, mutta yksi on ylitse muiden.

Liian usein suomalaiset miehet aloittavat Tinder-keskustelut tökerösti tai lähettelevät dickpicejä pyytämättä. Yksi sinänsä harmiton ja yleinen, mutta ärsyttävyydessään huippuluokkaa oleva repliikki on: Millaisesta seksistä pidät?

Mitä tähän edes hyvällä taholla voisi vastata? Hyvästä?  Eräs Tinder- mies oikein suuttui, kun selitin hänelle, että en voi enkä aio vasta kysymykseen. No, peli oli silloin jo menetetty.

Kysymys on vielä tyhmempi kuin kysyä ”millaisesta ruuasta pidät”. Siihen voisi ehkä vastatakin – vaikkapa, että japanilainen keittiö on suosikkini, mutta italialainen tulee hyvänä kakkosena. Mutta seksissä ei ole kysymys yksipuolisista mieltymyksistä. Yhden kumppanin kanssa toimii jokin juttu, toisen kanssa jokin muu.  Seksi on vuorovaikutusta ja kemiaa. Jännittävintähän on juuri heittäytyä tilanteeseen ja katsoa, mihin suuntaan se kehittyy. Mitä tapahtuu juuri tämän henkilön kanssa?

Sitä paitsi, eihän sitä lempiruokaakaan syödä joka päivä. Makkara voi maistua saunan jälkeen, mutta juhlapäivällisillä syödään jotain muuta. Vastaukseni kysymykseen millaisesta seksistä pidän, kuuluu siis: se riippuu kumppanista, mielentilasta ja tilanteesta. Siihen ei ole yhtä eikä kahta vastausta.

Joillekin kyselijöille olen vastannut, että periaatteessa kaikki käy, kunhan ei veri lennä eikä tule mustelmia. Tämäkään vastaus ei ole tyydyttänyt, vaan on alettu tivata tarkempia määritelmiä.

Mistä ihmeestä tämä utelu johtuu? Olen arvellut, että sillä halutaan joko testata naisen kokeneisuutta ja rohkeutta tai sitten halutaan kiihottavia seksikuvauksia vastaukseksi.  Itse olen näissä asioissa niin toiminnan ihminen, ettei seksinovellien näpyttely Tinderiin oikein motivoi. Ja sitä paitsi, vaikka vastassa olisi millainen sanavirtuoosi, ei seksi välttämättä toimi.

Mahdollista sielunkumppanuutta voi testailla paljon fiksummillakin kysymyksillä kuin seksimieltymyksistä utelemalla. Nykyisen kumppanini ensimmäinen kysymys deittipalvelussa oli ”Onko sinulla kokonaisvaltainen maailmankatsomus?”. Se oli niin tyrmäävän outo kysymys, että halusin ehdottomasti puhua siitä livenä. Heti. Olimme treffeillä kahden tunnin päästä.

Muutenkin miehet ovat kovia kyselemään, mutta huonompia kertomaan itsestään mitään kiinnostavaa. Tinder onkin minulla nyt jäähyllä toistaiseksi, muun muassa siitä syystä, etten enää jaksa vastata noin tuhannetta kertaa samoihin geneerisiin kysymyksiin. Mitä sun iltaan? Mitä sun viikonloppuun? Mitäs Kirsillä mielessä? Nuorempi kolli hakusessa? Ja niin edelleen ja niin edelleen. Miehet, käyttäkää mielikuvitusta!

Voisin ehkä kehittää generaattorin, joka tuottaa mielenkiintoisia avausrepliikkejä Tinderiin? Jos nyt joku nappaa tästä bisnesidean, ei haittaa yhtään, jos se nostaa Tinder-keskustelujen tasoa.

Lisää Tinder-kokemuksiani

https://www.luksusongelmia.fi/yleinen/voi-teita-tinder-pojut/

https://www.luksusongelmia.fi/yleinen/deittailuoppeja-miehille/

Deittailupoliisi valvoo

Nyt koronapysähdyksen aikana on ollut aikaa tutkia deittisivustoja. Alkoi kiukuttaa.

Tinder on koronan kunniaksi antanut kaikille käyttöön ilmaisen  passi-toiminnon, joka on normaalisti maksullinen.  Sillä voi asettaa itsensä sovelluksessa minne tahansa. Itselläni on tiukat rajoitukset etäisyydessä, mutta nyt suuri osa  sovelluksen tarjoamista ehdokkaista onkin yhtäkkiä toiselta puolelta maailmaa!  Se on turhauttavaa, sillä en välitä tutustua tapauksiin, joita en tosielämässä voisi tavata vaikka haluaisin. Kaikki kiinnostavat profiilit pitää nyt ensin tsekata sijantimielessä ja siihen kuluu turhaa aikaa.

Tinderin passi-idea on ehkä  brändimielessä onnistunut ja toimii myös koronavaroittajana:  koska nyt ei ole turvallista tavata oikeasti, on sama missä päin maailmaa deittiehdokas on. Itse taas ajattelisin, että jos nyt käyttäisin aikaa johonkuhun tutustumiseen, hänen olisi parasta olla saavutettavalla etäisyydellä sitten, kun elämä taas normalisoituu.

Helsingin Sanomat kirjoitti vähän aikaa sitten, että Tinder-deittailu on muuttunut koronan aikaan syvällisemmäksi tutustumiseksi keskustellen ja kävelyretkillä. Väittäisin päinvastoin. Omien havaintojeni mukaan tulee entistä enemmän suorasukaisia seksiehdotuksia.  Monet lienevät kyllästyneet jutustelemaan mukavia tuntemattomien kanssa ja liikkeellä ovat enimmäkseen riskejä kaihtamattomat tai kokeneet sexting-deittailijat.

Päätin kokeeksi tsekkailla paria muutakin deittipalvelua. On useitakin, joissa täytetään aluksi persoonallisuustesti ja sen jälkeen palvelu osaa mielestään tarjota sopivimpia ehdokkaita käyttäjälle. Hyvä idea, mutta nämä syvällisemmän tason palvelut unohtavat kysyä yhtä asiaa. Sitä, millaista kumppania itse olen hakemassa – siis muutenkin kuin persoonallisuuden puolesta.

Käytin juuri yli puoli tuntia yhden palvelun kysymyksiin vastaamiseen ja mitä tulikaan tulokseksi?  Palvelu tarjoaa minulle ainoastaan itseni ikäisiä ja vanhempia ehdokkaita. Lisäksi ehdokkaat ovat eri puolilta maata. Totta kai, koska palvelu ei kysynyt, minkä ikäisistä  ja missä päin asuvista miehistä mahtaisin olla kiinnostunut. Sitä en valitettavasti tiennyt, kun aloin täyttää profiililomaketta. Niinpä poistin vaivalla luodun profiilini saman tien.

Luksusongelmia? Niinkin voi sanoa, mutta kyllä deittipalvelujen toimintakaavat kertovat jotain parisuhdeoletuksista.

Mihin perustuu oletus, että useimmat olisivat kiinnostuneita vain saman ikäisistä ihmisistä? Mitä puolestaan kertovat esimerkiksi sellaiset deittipalvelujen nimet kuten Akateemiset sinkut tai Eliittikumppani?  Että ihmiset haluaisivat tutustua ainoastaan oman sosioekonomisen statuksensa kaltaisiin kumppaneihin?  Ajatus on minusta ahdistava ja rajoittava.

Voi olla, että suurten lukujen lait kertova, että kaupallisesti toimiva deittipalvelu kannattaa perustaa tällaisiin oletuksiin käyttäjien toiveista. Meitä on kuitenkin muunkinlaisia. Itse en sosioekonomiasta välitä ollenkaan, sillä netissähän mainiota juuri on, että se antaa mahdollisuuden tutustua aivan erilaisiin ihmisiin kuin muuten tutustuisi.

 

Helsingin Sanomien Tinder-juttu:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006486504.html

”Ei mitään vakavaa”

”En ole etsimässä mitään vakavaa”. Monilla miehillä on tällainen toteamus Tinder- tai muissa deittiprofiileissaan. En ikinä ottaisi yhteyttä tällaisiin tyyppeihin.

Kaikki pitkätkin suhteeni ovat alkaneet tilanteissa, joissa itse en ole ollut etsimässä ”mitään vakavaa”, mutta ne ovat muuttuneet rakastumisiksi tai ihastumisiksi joko saman tien tai hyvin nopeasti.

Miksi pitäisi etukäteen sulkea jokin mahdollisuus pois? Ovatko naiset deittipalveluissa liikkeellä niin vakain sitoutumisaikein, että heitä pitää etukäteen varoittaa? Ovatko nämä miehet niin vastustamattomia, että heidän pitää jo ensivaikutelmassaan ottaa etäisyyttä? Vai onko ”ei mitään vakavaa” kiertoilmaus sille, että on varattu?

Itse en välitä tutustua ihmisiin, joilla on lähtökohtana se, että eivät aio ottaa minua vakavasti. Minä otan jokaisen kohtaamani ihmisen vakavasti ja seksikumppanit varsinkin. Minulle seksi ei ole ”kevyttä hauskanpitoa”, vaan parhaimmillaan erittäin syvä kokemus. Se voi silti jäädä yhteen kertaan.

Olen myös huomannut, että lyhenne fwb,  friends with benefits, käsitetään väärin. Sehän tarkoittaa ystävyyttä, jossa on myös seksiä. Se ei tarkoita satunnaista irtoseksiä, vaan pikemminkin pysyvää ihmissuhdetta, jossa on muitakin ulottuvuuksia kuin seksi, ei kuitenkaan velvoittavaa parisuhdetta.

Minusta seksisuhteen määritteleminen ”pientä kivaa” ja ”hauskanpitoa”-osastoon on latistavaa ja seksiä halventavaa.

Luulisin, että naisiin – lue minuun – tepsisi paremminkin toteamus, että henkilö on valmis rakastumaan tulisesti, kun oikea sattuu kohdalle. Niinhän se kuitenkin tosielämässä on.

Olen myös miettinyt Iltalehdessä kohtaloaan harmitellutta nimimerkki Rasmusta. Kolmikymppinen mies ei löydä parisuhdetta, vaikka haluaisi perustaa perheen. Hän kuvaa haastattelussa itseään ”ihan tavalliseksi”. Vika voi olla siinä. Nainen ei halua ihan tavallista, vaan jotain erityistä. En itse ainakaan etsi mistään, vaikkapa vaatekaupoista jotain ”ihan tavallista”, vaan jotain, joka sävähdyttää ja erottuu ja lisäksi pukee juuri minua.

Rasmus ja kaikki muutkin miehet: tuokaa itsestänne esiin jotain kiinnostavaa. Ja se, mikä naista ensiksi kiinnostaa ei ole siellä jalkojen välissä, vaan korvien. Älykkyys on tutkimusten mukaan seksikkäintä sekä miehissä että naisissa. Jos et ole älykäs, ole edes persoonallinen.

Kauniit silmät ovat myös eduksi.

Rasmuksen ongelmista Iltalehdessä

Tinderini on liekeissä

Ihmiskokeet itselläni jatkuvat. Vaihdoin Tinderin ikäasetuksia ja kuinkas sitten kävikään?

Ilta-Sanomien kolumnini sai taas runsaasti ärsyyntynyttä palautetta lukijoilta. Ei itse sisältöön juurikaan kiinnitetty huomioita, vaan siihen että, ylipäätään ikäiseni nainen voisi deittailla nuorempia miehiä. Ei saisi, ei pitäisi. Käytökseni on häiriintynyttä. Kohta on varmaan poliisit ovella.

 

Lue kolumni:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006253213.html?fbclid=IwAR0nXa7rQkpbwrtGYjEfcJMLVWeQVygpG9f4zHq3waI9-Ng0EJCT_SNoDUk

Minne kannattaa sopia Tinder-treffit?

Kannattaako ensitreffeillä mennä kahville, kävelylle vai hienoon ravintolaan illalliselle?  Vai jonnekin ihan muualle? Minulla on selvä, kokemukseen perustuva mielipide. Kerron sen Ilta-Sanomien kolumnissani. Toivottavasti jaksat kilkata linkkiä!

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006075553.html

Ensitreffit Tinderissä

Minulle sanotaan usein, että nettideittailu vaatii rohkeutta. Olen eri mieltä. Livenä deittailu vaatii.

Kerroin viime viikolla lehtijutussa elämästäni, joka on onneksi muidenkin kuin vain itseni mielestä kiinnostavaa. Saamani palaute on ollut pääosin hyvin kannustavaa. Pika-analyysin perusteella kaksi asiaa on noussut esiin: 1) olen rohkea, kun kerron nimelläni ja kuvillani seksikokemuksistani. 2) olen rohkea, kun uskallan harrastaa nettideittejä.

Enpä tiedä tuosta jälkimmäisestä, Minusta nettideittailu on erittäin selkeää ja helppoa ja lisäksi turvallista. Ilmoituksessa tai profiilissa on helppo kirjoittaa toiveistaan ja kertoa itsestään olennaiset asiat. On paljon turvallisempaa valikoida saapuneista vastauksista tai tarjolla olevista kasvoista ja profiileista ne miellyttävät, kuin livenä tehdä epävarmoja, mahdollisesti pieleen meneviä  lähestymisyrityksiä.

Valikoima on deittipalveluissa paljon suurempi ja kiinnostavampi kuin siellä yökerhon tai lähipubin nurkassa aamutunneilla, kun suuri pariutumisrituaali käynnistyy.  Jos  on laillani kiinnostunut eri-ikäisistä ihmisistä kuin itse on, tässä nimittäin ovat ne vaihtoehdot.

Kumppanin etsiminen livenä on ihan valtavan työlästä, usein lannistavaa jaa lisäksi epäterveellistä puuhaa. Se on kuin päivästä toiseen jatkuvat firman pikkujoulut.

En minä ainakaan tutustu potentiaalisiin seksikumppaneihin paikoissa, joissa normaalisti liikun: en kuntosalilla, en uimahallissa, en lounaskahvilassa tai taidegallerian avajaisissa. En yleensä edes siellä avajaisten jatkoilla, vaikka olenkin seurallinen ja puhelias luonteeltani.

Vaatii paljon enemmän kanttia kävellä baarin poikki tekemään tuttavuutta kuin aloittaa kotisohvalla Tinder-keskustelu. Tinder-matchin voi poistaa yhdellä painalluksella, jos jutut eivät miellytä. Mutta millä poistat hankalaksi heittäytyneen stalkkerin, jonka kanssa erehdyit juttusille lähibaarissa?

Nuorille kumppanin etsintä on helpompaa, kun liikkuvat ryhmissä paikasta toiseen, törmäilevät baarikierroksillaan toisiin ryhmiin ja voivat jutustella vapaasti keskenään ilman suurempaa paheksuntaa. Puuman yöllinen metsästysretki sen sijaan kysyy lujaa itseluottamusta ja henkistä valmentautumista, eikä läheskään aina johda tuloksiin.

Sanoisin, että ikäisilleni ja ylipäätään aikuisille ihmisille nettideittailu on käytännössä ainoa tapa tutustua uusiin ihmisiin, etenkin jos haluaa välttää draamoja ja työpaikkaromansseja.

Muistan, kuinka innostunut olin vuosia sitten, kun näin tuttavani ensimmäisen kerran käyttävän silloin vielä upouutta Tinder-sovellusta. Vau, se kertoo kuinka lähellä toinen on! Voit jutella vain sellaisten kanssa, jotka tykkäävät kuvastasi! Voit valita minkä ikäisiä ihmisiä se näyttää! Voit säätää hakuetäisyyden vaikka vain kilometriksi, jos haluat!  Miten hienoa!

Sovellus mullisti seuranhakutavat peruuttamattomasti, ainakin omalla kohdallani. Sovellus on myös kehittynyt ja monipuolistunut. Nykyään monet yhdistävät Tinder-profiilinsa Instaan tai muihin sovelluksiin. Voin nähdä tyypin koko kuvagallerian, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja tehdä paljon enemmän johtopäätöksiä kuin vain parista tarkoitukseen valitusta profiilikuvasta. Se on ylivertainen tapa tutustua, vaikka sitä pinnalliseksi moititaankin.

Itselläni on Tinderin maksullinen Gold-versio, josta näen kaikki saamani tykkäykset. Niitä on nyt pitkälle toista tuhatta. Voisiko olla helpompaa tapaa etsiä seuraa, kun poimia sieltä sopivia? Pyyhkäisen ja bling, puhelimeeni ilmestyy se “moi” tai vastaava keskustelunavaus. Eipä siihen suurta rohkeutta tarvita. 

Astetta suurempaa päättäväisyyttä tarvitaan treffien sopimiseen ja siihenhän homma usein tyssääkin. Suostun tapaamaan vain julkisilla paikoilla enkä edes viitsi matkustaa sitä varten kovin pitkälle. Se on monelle nuorelle miehelle vaikea pala. Entä jos kaverit näkee?

Ketä kiinnostaa? Itselläni on eri-ikäisiä tuttavia molemmista sukupuolista. Voin olla lasillisella graafikon, kuvaajan, personal trainerin tai ihan vain ystävän kanssa. Ei se Helsingin kokoisessa kaupungissa herätä kenessäkään ihmeempää kiinnostusta. Hankalia hetkiä ovat ne, kun joku tuttu tulee juttelemaan, enkä muista treffikumppanin nimeä esitelläkseni hänet. Onneksi he itse yleensä muistavat.

Me Naiset innostui aiheesta. Lue haastatteluni täältä:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/seksi/avoimessa-liitossa-elava-kirsi-hytonen-61-hakee-seksiseuraa-nuorista

Voi teitä, Tinder-pojut!

Minulla on ollut puhelimessani Tinder jo vuosikausia. Jokin aikaa sitten päivitin sen höyrypäissäni Tinder Goldiin ja unohdin koko jutun. Kun vilkaisin sovellusta pitkästä aikaa, minulla on näköjään varastossa yli 2 000 tykkäystä. Huh, kuka jaksaa edes plarata niitä läpi…

Olen muistutellut mieleeni, millaisia olivatkaan nuo Tinder-keskustelut. Ihan sama, mitä löpinää laitoin profiiliini, olinpa fiksu ja akateemisesti koulutettu tai ihan vaan friends with benefits -pohjalta liikkeellä, englanniksi tai suomeksi, samaa ennalta arvattavaa tarinaa sieltä tulee.  

“Keskustelu” voi junnata päiväkausia tällä linjalla:

– Moi! Mitäs kuuluu? 

– Ihan hyvää kiitos, sulle? 

– Ihan ookoo vähän väsyttää. 

– Ai kui? 

– Meni myöhään kaverien kaa 

– Ai jaa. Itsekin tykkään käydä baareissa. Missä päin asut? 

– Tääl kantsussa

– Kiinnostavaa, ei ole kovin tuttu mesta. Itse asun Punavuoressa. Viihdytkö siellä? Mitäs tykkäät tehdä?

– Nooh noit musahommia ja urheiluu

– Ahaa. Asutko yksin?

– Frendin kaa.

Jne jne.

Päivän, parin tauko. Sitten voi tulla yllättäen joku “mitäs Kirsi?” -tyyppinen rohkeahko avaus.Tätä small talkia kun aikansa jatkuu, kysyn joskus, mitä olet hakemassa. Vaihtoehtoiset vastaukset ovat yleensä:

  1. en oikein mitään
  2. ihan fiilispohjalta 
  3. mitä ite?

Onko nyt niin, että nuorilla miehillä on ihan liikaa tarjontaa, kun eivät viitsi eväänsä liikauttaa?

Miksi he sitten ovat tykänneet kuvistani? Keräävätkö he osumia kuin Pokemon-hahmoja ja vertailevat sitten keskenään? Onko heillä vinksahtaneen korkea itsetunto? Vai ovatko he vain hämillään? 

Käykö kimppakiva?

Ainoa tapa saada nämä vetelät tinderpojut hereille on ehdotella törkeän suoraan tai ilmoittaa olevansa hakemassa ihan vaan kunnon panokaveria. Tärkeintä on ilmaista selkeästi, että ei missään tapauksessa odota mitään sitoumuksia tai etsi mitään pysyvää. Siitä sitten seuraa, että kysytään samantien: ”Sopisko nyt? Laita sun numero.”

 Kuvittelevatko he, että tosiaan kutsuisin pelkän kuvan perustella jonkun suoraan kotiini, koska olen varmaan niin hirveässä puutteessa, että ovat luojan lahja minunlaiselleni?

Tinder-pojujen yksi rasittava alalaji ovat tuhmien puhujat ja utelijat, jotka tivaavat, tykkäätkö siitä ja siitä ja millaisia leluja minulla ehkä heitä varten on. Ja käykö kimppakiva, kun frendikin on tossa messissä.

Kuvittelen utelijat baaritiskille kavereidensa kanssa tirskumaan vastauksilleni ja yllyttämässä toisiaan kysymään lisää. Siksipä en tuollaisiin vastaa tällä kokemuksella enää mitään.

Eräs parikymppinen puolestaan ilmoitti, että vanhemmat naiset eivät yleensä halua seksiä. Jahas. Rohkenen epäillä hänen otostaan ja asiantuntemustaan tässä kysymyksessä.

Hei kato mua ja mun pyssyä!

Ihmettelen myös miesten itsestään valitsemia kuvia. Se ensimmäinen profiilikuva on yleensä ihan jees, mutta seuraavissa heilutaankin sekalaisissa känniryhmissä bissetölkit kädessä, näytetään keskisormea tai pirunsarvia. Ja muutakin on kierretty kuin tahkoa – kuvia on kaiken maailman lomakohteista rannoilta ja vuorilta. Tai sitten esiinnytään erilaisten ajoneuvojen keralla ja lätkäkaukaloissa. Hyvin tavallista on myös esiintyä kuvissa armeijan vermeissä ja mieluiten aseen kera. Ihan kuin ylpeät vanhemmat esittelisivät poikansa saavutuksia sukualbumista! 

Jotkut haluavat antaa itsestään kiltin ja rehdin vaikutelman ja poseeraavat koiran tai jopa kissan kanssa. Viimeksi mainittu varmaan toimii. Prätkä- ja autokuvat tuskin vetoavat naisiin kovinkaan paljon. Kuvavalinnat kertovat, mikä hepuille itselleen on elämässä tärkeintä.

 Pyyhkäisen automaattisesti vasemmalle aina, kun kuvassa on auto. Tai kourassa se bisse.

Lienee niin, että miehillä on omat alfakisat menossa Tinderissäkin eikä heille tule mieleen, että naisilla ranking-perusteet kumppanin etsinnässä ovat hiukan toiset kuin jätkäporukoiden keskinäisissä pullisteluissa.

Pitäisiköhän seuraavaksi ryhtyä Tinder-konsultiksi? Ai niin, tällä kohderyhmällähän ei ole varaa maksaa palveluksista.

© 2020 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑