Tag: parisuhde (page 1 of 2)

Toivetekstinne, olkaa hyvä!

Rakkaat lukijat! Olen lukenut huolellisesti kaiken kolumneistani antamanne palautteen Ilta-Sanomien nettijulkaisuissa. Yritän nyt kehittyä ja kirjoittaa ehdotustenne mukaisen tekstin. 

Ensinnäkin parisuhteesta. Romanttiseen rakkauteen perustuva parisuhde on ainoa mahdollinen yhdessäolon muoto. Pariskunnan ja perheen kuuluu asua samassa osoitteessa. Avoimet suhteet tai erillään asuminen ovat merkki henkisestä epäkypsyydestä. Oman puolison kanssa haluaa jokainen normaali ihminen viettää aikaa 24/7 ja nukkua lusikassa.

Oman kullan kainalossa kotisohvalla on ihan parasta! Kumpikin saa olla ihan sellainen kuin on, ilman mitään ulkonäkö- tai muita paineita. Oma kumppani on turvallinen höpönassu, jonka kanssa käydään saunassa ja syödään naksuja sohvalla. Ihanaa!

Pettäminen on pahinta, mitä kumppanille voi tehdä. Se on riittävä syy eroamiselle, vaikka ero onkin huono juttu. Pettämistä ei kuitenkaan voi antaa anteeksi. Se siitä ja piste. Kyllähän tämän kaikki tajuavat selittämättäkin. Joka ei tajua, on henkisesti epäkypsä. Pettäjä myös on henkisesti epäkypsä. Ja jos haluaa asua eri osoitteessa kuin kumppani, suhteessa on jotain pahasti vikana. Se on epäkypsää.

Seksistä. Seksi on ihan parasta oman rakkaan kanssa. Aluksi sitä voi olla paljonkin, mutta vuosien mittaan se hiipuu. Tämä on aivan luonnollista kehitystä ihmissuhteissa.  Kun näin käy, siihen on parasta vain tyytyä tai hankkia vaikka koira, jota ulkoiluttaa.

Hyvä parisuhde ei perustu seksille, vaan ihan muille asioille. Seksi on muutenkin nuorten ihmisten juttu. Keski-ikäistä ei seksin pitäisi enää kiinnostaa, vanhuksista puhumattakaan. Ihan pervoa olisi semmoinen ja jos joku muuta väittää, on henkisesti epäkypsä.  Parisuhteen osapuolen pitää olla suunnilleen saman ikäisiä. Muuten se ei ole parisuhde vaan  sairas ja pervo  hyväksikäyttösuhde.

Porno on myös ihan sairasta ja ihmisiä esineellistävää. Jos joku pitää pornoa kiinnostavana tai tarpeellisena, on henkisesti epäkypsä. Jos kumppani jää kiinni pornon katsomisesta, se on melkein yhtä pahaa kuin pettäminen.

Parasta on, että ihmisellä ei ole elämässään monia seksikumppaneita. Ne, jotka eivät pysty asettumaan aloilleen ja lentelevät kukasta kukkaan, ovat säälittäviä ja henkisesti epäkypsiä. Kypsä ihminen tietää kokeilemattakin mitä haluaa ja tyytyy siihen kumppaniin, jonka kohtalo on hänen tielleen lennättänyt. Tässä on nyt jotain loogista ristiriitaa, mutta näin kuitenkin toimivat kypsät ja tasapainoiset ihmiset. Netistä ei missään tapauksessa kannata etsiä seuraa, siellä ovat vain huijarit, psykopaatit ja henkisesti epäkypsät.

Kypsän ja tasapainoisen ihmisen ei tarvitse kysellä eikä kyseenalaistaa. Hänellä on yksi ainoa elämä, jota hän ei tuhlaa mihinkään haihatteluihin, vaan elää juuri niin kuin kunnon ihmisen kuuluu elää. Niin kuin kaikki muutkin. Se nyt vaan on niin.

Ai niin, äijät on äijiä ja muijat on muijia.

Ja minä itse. On lääkitys kohdallaan ja käyn terapiassa, älkää suotta olko huolissanne.

 

Tämä teksti perustuu kommentteihin joita Ilta-Sanomien viimeisin kolumnini sai. Kommentit olivat samansuuntaisia kuin kaikki aiemmatkin kommentit.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006237828.html

Ihmisten esineellistämisestä

Yleensä ei kannattaisi lukea netissä saamaansa palautetta. Siitä tulee hetkeksi ikävä olo. Toisaalta, jos jotkut väitteet toistuvat usein, niitä voi alkaa pohtia.

Minua on moitittu kirjoitusteni perusteella siitä, että esineellistän ihmisiä, siis miehiä. En ihan tajua tuota moitetta, sillä rakastan esineitä. Etenkin kauniita esineitä. Esineet ovat myös hyödyllisiä ja käyttökelpoisia. Mitä tarkoittaa ihmisen esineellistäminen?

Tällaisia syytöksiä tuli etenkin kolumnistani, jossa kerroin maksaneeni joskus takavuosina seksistä nuorelle miehelle. En varsinaisesti haluaisi palata aiheeseen, mutta luultavasti saamani leima pysyy minussa ikuisesti. Käytinkö siis valtaa häntä kohtaan ja esineellistin häntä?

Minusta tilanne oli joko tasa-arvoinen tai sitten hän ”esineellisti” ja käytti hyväkseen minua. Hän myi sellaista, mistä arveli minun voivan maksaa ja tarjosi oma-aloitteisesti palveluksiaan. Minä olin tuolloin vielä sellaisen harhan vallassa, että yli viisikymppinen nainen ei voi saada seksiä maksamatta siitä.  Katsoisin, että miehellä oli tuossa tilanteessa enemmän valtaa ja hän käytti sitä hyödykseen. Ei siinä minusta silti kumpikaan ollut minkään ”esineellistämisen” tai muunkaan vääryyden uhri.

Olen ehkä ollut elämässäni liian kauan taloustoimittaja, koska minusta on ihan luonnollista tarkastella myös ihmissuhteita vaihdannan välineinä.

Valuutan ei tarvitse olla rahaa, se voi olla ihan mitä tahansa, mitä toinen tarvitsee. Valtaa, statusta, hellyyttä, ymmärtämystä… Hyvässä ihmissuhteessa puntit menevät osapuolten kesken tasan. Elämässä ja suhteissa tulee vaiheita, jolloin vaakakuppi voi heilahtaa tilapäisesti, mutta elinkelpoinen suhde korjaa itse itsensä taas tasapainoon.

Äitini sanoi minulle, kun olin teini-ikäinen, että onnistuneissa parisuhteissa osapuolet ovat yleensä ulkonäköstatukseltaan samanveroisia.  Olen tarkkaillut pariskuntia ja tullut siihen tulokseen, että äiti oli aika lailla oikeassa. Hän oli tämän varmaan katkerasti saanut kokea omassa parisuhteessaan, jossa isä oli turhamainen ja komeana pidetty naistenmies ja äidillä oli taas paljon niin sanottua sisäistä kauneutta. Nämä ”valuutat” eivät olleet heidän pelissään samanarvoisia. Ero siitä tuli.

Mietin myös usein keski-ikäisiä pariskuntia, joita näen kadulla tai kahviloissa. Paljon näkee sellaisia, joissa toinen on vanhentunut, lihonut tai muuten rähjääntynyt selvästi toista nopeammin.

Pariskunta, joka oli alun alkaen tasaveroinen, voi vuosien myötä eriparistua niin, että suhteen dynamiikka ei enää toimi, ellei joku muu seikka toimi puskurina.

Usein toimii, eikä kaikki ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Toisella voi olla heittää peliin jotain, mikä tasaa eriparisuutta.

Itselläni on kokemusta ikäerosuhteista, tälläkin hetkellä elän sellaisessa. Kumppanini on minua puolet nuorempi. Pidän erittäin todennäköisenä, että meidät vaikkapa kadulla näkevät vastaantulijat hämmentyvät tai ärsyyntyvät.  Itse tunnen oloni normaaliksi ja tilanteen luonnolliseksi. Tarjoaisin kummastelijoille vaikkapa sellaista selitystä, että suhteessa, joka herättää paljon pahennusta, täytyy olla jotain erityistä, jotta osapuolet altistavat itsensä sosiaaliselle paineelle.

Ystävyyssalkku kuralla?

Taloustoimittajana ajattelen asioita usein investointeina. Ystävyys on yksi kannattavimmista. Sen pahin vihollinen on hallitseva parisuhde.

Paljon puhutaan vanhusten yksinäisyydestä, eikä turhaan. Etenkin miehet voivat huonosti yksin jäätyään. Miesten ystävyys kun perustuu ryhmissä toimimiseen, ei niinkään kahdenkeskisiin tilitystuokioihin, kuten naisten ystävyys.

Usein käy niin, että aktiivinen nuori mies jättää vähitellen poikien menot kun parisuhde alkaa. Viimeistään kaljoittelut  ja peli-illat joutuvat mustalle listalle lasten syntyessä. Isyys velvoittaa. Kun toiminta loppuu, loppuvat kaveritkin.

Nainen pystyy äitiysaikanakin pitämään ystävyyssuhteita yllä    ainakin toisten äitien kanssa. Lapsiperhe tapaa toisia lapsiperheitä, joita yhdistää naisten välinen kontakti. Kun tämä vaihe on ohi, miehelle ei jää mitään käteen. Naiselle jää hyvässä lykyssä pari sydänystävää, joiden kanssa jatkaa lasten elämän seuraamista ja lopulta vertailla kahvipöydässä lastenlasten kuvia.

Ystävät pitää hankkia ajoissa, eikä havahtua sitten, kun heitä ei enää ole. Vain osa ihmissuhteista on sellaisia, jotka pysyvät läpi vuosikymmenten ja kestävät vaikeudet ja sairaudet.

Mikään ei ole ankeampaa kuin ihminen, joka katkerana valittaa eron jälkeistä tyhjyyttä, muumioituu kotiin tai  takertuu aikuisiin lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Näistä mielensäpahoittajista tulee taakkoja kaikille läheisille.

Miettikää siis ajoissa, kuka teitä viihdyttää ja pitää kädestä, kun olette vanhoja.  Kuka pitää teidät ajassa kiinni ja opettaa uusia taitoja? Kuka käy kaupassa, vaihtaa lamput ja kantaa raskaat taakat? Eivät välttämättä lapset, joilla on omat perheensä ja menonsa. Kun lapset lähtevät pesästä, ei pidä jäädä seiniä tuijottelemaan.

Kuten sijoitussalkussa on syytä olla usean toimialan osakkeita, on ihmissuhdesalkussa oltava eri vaiheessa olevia, erilaisia ystävyyksiä. Osa on väistämättä huteja, osa voi kasvaa arvoon arvaamattomaan. Jos kaikki ystävät ovat työkavereita tai opiskeluajoilta periytyviä, tilanne on aika riskaabeli.

Huonossa ystäväsalkussa on vain sama sukupuolta olevia samanikäisiä ihmisiä, joka vanhenevat yhtä aikaa, ja jossain vaiheessa rivit harvenevat.

Jotta ystävyyssalkkua pääsee kasvattamaan, pitää se kaikkea hallitseva parisuhde ensin kaataa jalustaltaan ja raivata tilaa muulle elämälle. Moni ajattelee, että ystävät pysyvät, vaikka heihin ei pitäisi yhteyttä. Näin ei ole. Omista ystävistä täytyy pitää kiinni kynsin hampain ja hankkia myös uusia ystäviä. On erittäin vaikea löytää pariskuntaystäviä, joilla kaikilla synkkaisi keskenään.

Ja jos tulee ero, ystävätkin menevät jakoon. Tähän on vain yksi lääke: baanalle vaan, silmät auki ja hymyä peliin. Kypsällä iällä kumppanin ei enää tarvitse  täyttää  kaikkia isyys-tai äitiyskriteerejä. Riittää, että on hauskaa silloin kun nähdään.

Mitä enemmän on ystäviä, sitä suuremmat mahdollisuudet on löytää uusia. Tähän kuluu aikaa, vaivaa ja joskus rahaakin. Itselläni meni kymmenen vuotta uuden ihmissuhdeverkoston luomiseen, kun tiivis parisuhde jäi historiaan. Enkä kuvittele edelleenkään, että se oli nyt tässä.

Valitse paras seksikumppani

Seksin merkitys kumppanin valinnassa aliarvioidaan Tuloksena on onnettomia liittoja, joissa halut eivät kohtaa.

Tämän päivän Hesarissa on taas turhankin tuttua parisuhdejuttua, missä nimettöminä esiintyvät ihmiset (naiset) valittavat haluttomuttaan. Lehti siteeraa tutkimusta, jonka mukaan yli puolessa liitoista mies haluaa seksiä useammin kuin nainen ja päinvastainen tilanne on 15 prosentissa liittoja.

Minä nyt ihan omalla nimelläni haluaisin kehottaa näitä eriparisia tekemään asialle jotain. Mitä tahansa.

Seksi on todella tärkeä asia. Onhan se aivan perustava elämää ja sen jatkumista ylläpitävä voima ja vietti. Jos seksuaalisuus tukahdutetaan tai kuolee, elämästä tulee ankeaa ja olosta tasapaksun latistunutta.

Liikuntaa, unta ja ruokavaliota tyrkytetään joka paikassa, mutta seksiä ei niinkään. Terapeutit kehottavat korjailemaan ja “työstämään” liittoja, joissa seksi ei toimi. Hyvä että edes niin, mutta aina sekään ei auta.

Näin kokemusasiantuntijana sanoisin, että toimiva seksi on ennen muuta kemiaa. Sitä on aika paha lähteä korjailemaan – jos on lääkitys muuten kohdallaan. Oikean kumppanin kanssa sujuu ilman ihmeempää yrittämistä. Elämä voi tietty tuoda yllätyksiä ja asioita, joka sotkevat kemian ja tunteet. Silti sanoisin, että iso syy siihen, että seksittömiin liittoihin ajaudutaan tai jäädään, on siinä että seksi on lähtökohtaisesti aliarvostettua.

Toisinaan kuulee ihmisten jättäneen kumppaneita, joiden kanssa “oli mahtavaa seksiä”, mutta muut hommat eivät sujuneet. Muut hommat kun ovat usein niin paljon tärkeämpiä.

Koska meidän kulttuurissamme pitää edelleen muodostaa oikeaoppinen parisuhde ja perhe, parin valinnassa nousevat muut seikat määrääviksi. Kuten koulutus, tulot, ulkonäkö, pukeutuminen, sopivuus isäksi tai äidiksi ja niin edelleen. Seksi tulee siinä sivussa sitten jossain listan häntäpäässä.

Ennen muinoin puolison valinnan tekivät vanhemmat, perhe ja suku. Nyt ihmiset itse, ihan vapaaehtoisesti solmivat näitä järkiliittoja.

Miksi ihmeessä olemme menneet taaksepäin pari sataa vuotta ja ilman taloudellista tai muuta rakenteellista pakkoa? Vaikka seksi ei tuntuisi oikealta ja tai yhtään miltään, muuten sopivaa ja esittelykelpoista kumppania ei hylätä siitä syystä.

Huono seksi ei ole muka riittävän hyvä syy vaihtaa kumppania. Tuloksena on elämän mittaisia tragedioita.

Ja sitten siinä yhteiselämässäkin työ, siivous, ruuanlaitto, harrastukset ja ystävät ovat tärkeämpiä kuin seksi. Ajatellaan myös, että seksi kuuluu nuoruuteen ja tiettyyn elämänvaiheeseen, jonka jälkeen sitten asetutaan aloilleen ja priorisoidaan toisin. Tai että suhteen elinkaareen väistämättä kuuluu seksin hiipuminen ja siihen vain nyt pitää alistua.

Parisuhdejutuissa naiset syyttävät seksiongelmista ulkonäköpaineita, jotka kieltämättä ovat nykyään kovia. Vai ovatko? Jokainen varmaan ymmärtää, etteivät kaikki ole filmitähtiä tai fitness-malleja.

Jos ulkonäkö olisi seksin este, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon ajat sitten.

Sen sijaan, että miettii, onko tukka hyvin ja miltä tämä näyttäisi videolla, voisi ehkä yrittää keskittyä nautintoon? Jos kumppanille kelpaa, sen pitäisi riittää.

Ihan toiston uhallakin: seksi on ilmaista, terveellistä ja sitä pystyy harrastamaan missä vain.Vain mielikuvitus on rajana.

Ja lisää hyviä uutisia: mitä enemmän seksiä harrastaa, sen paremmaksi se muuttuu. Ikä myös parantaa seksielämää, sillä kokemus tuo varmuutta ja auttaa suhtautumaan itseensä armollisemmin. Kirjoitan tämän tekstin 61-vuotispäiväni kunniaksi.

Minun tietääkseni meillä on vain tämä yksi elämä, seuraavista ei ole kovin vahvaa näyttöä pystytty esittämään. Nautitaan siitä täysillä.

Älä kuihdu, ota nuori rakastaja

Keski-ikäinen nainen, älä lähde joogakurssille tai tyttöjen golfretkelle, vaan ota itsellesi nuori rakastaja ja kukoistat taas! Niitä saa netistä.

Maailmassa on vallalla sellainen käsitys, että viisikymppinen nainen on ihan ulkona pariutumismarkkinoilta. Miehet vaihtavat nuorempaan ja naiset jäävät yksin, koska eivät enää kelpaa kenellekään. Tämä ei ole totta.

Moni nainen katkeroituu ja varmaan syystäkin, kukin omistaan. Itsekin olen kerran eronnut ja viisikymppisenä kohtasi toisessa liitossa iso aviokriisi. Tiedän tuon tunteen. Se on lohduton ja näköalaton.

Sitä kuvittelee, että elämässä on sitten enää lapset ja muutama hyvä ystävä. Että se on nyt naisten kesken kulttuuririennoissa juoksemista ja jotain harrastamista parhaimmillaankin loppuelämä.

Ei enää miehiä, ei enää ihastumisia, rakastumisista puhumattakaan.

Ajatus on ihan ymmärrettävä, jos nainen ajattelee uutta, vakavaa parisuhdetta keski-iässä. Saatavilla olevat samanikäiset miehet ovat jo elämänkoulussa kolhiutuneet, kyynistyneet tai alkoholisoituneet. Tai eivät ole alun alkaenkaan kyenneet kestäviin ihmissuhteisiin.

Naiselle ajatus siitä, että vielä pitäisi jotakuta passata ja jonkun vaatimuksiin sopeutua, tuntuu ymmärrettävästi tympeältä. Jotain lämpöä ja sisältöä kuitenkin useimmat kaipaavat. Yksi suosittu ratkaisu tässä tilanteessa on hankkia koira. Monen mielestä se täyttää kumppanin paikan ja läheisyyden tarpeen jopa paremmin kuin mies – tästähän liikkuu somessa paljonkin vitsejä.

Esitän nyt tässä toisen vaihtoehdon: älkää hankkiko lemmikkiä tai haikailko parisuhdetta olemattoman ihannemiehen kanssa. Poimikaa rusinat pullasta ja hankkikaa rakastaja.

Voisiko ajatella, että käyttää aikansa kaikkeen itseään kiinnostavaan ja harrastaa sitä kulttuuria ystävien kesken, mutta hankkii hyvän seksisuhteen, josta ei koidu muita velvoitteita?

Keski-ikäisten naisten on huomattavasti – ehkä noin sata kertaa – helpompi hankkia nuori vireä rakastaja, kuin miesten löytää nuori tyttöystävä. Naiset vain harvemmin käyttävät tätä mahdollisuutta, joka kuitenkin on oikein tarjottimella, jos sen vain suostuu huomaamaan.

Deittipalvelut ja -sovellukset ovat täynnä nuoria miehiä, jotka oikein varta vasten hakevat vanhempaa naisseuraa. Se on ihan turvallista, jos naisella on normaali järki ja itsesuojeluvaisto. Eivät he ole pervoja tai tavoittele taloudellista hyötyä – toisin kuin miehiä huijaavat nuoret naiset tai heitä esittävät valeprofiilit. En ole törmännyt yhteenkään huijausyritykseen vuosien nettideittailuni aikana.

Joillain on tämmöinen millf-fetissi, mutta onhan se myös ihan loogista, että nuorta miestä kiinnostavat vanhemmat daamit. Esimerkiksi siitä syystä, että nuoret miehet haluavat uusia kokemuksia tai ylipäätään kokemuksia. Heillä on myös paljon harrastuksia, bändejä, urheilua ja sen semmoista.

Nuorten naisten kanssa pariutumisrituaalit ovat monimutkaisia ja aikaa vieviä. Naiset vaativat kaikenlaisia asioita, joista nuori mies voi hämmentyä tai kiusaantua, kun on tottunut jätkäporukoissa hengailemaan.

Nuori nainen voi olla pelottavia tai ahdistava. Hän toivoo käsi kädessä kulkemista, erilaisissa paikoissa näyttäytymistä ja haluaa esitellä poikaystäväänsä kaikille kaiken aikaa kaikkialla.Hän lähettelee viestejä, valvoo ja kontrolloi, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta.

Pari-kolmekymppinen mies ei useinkaan ole tuollaisesta suhteesta ja totaalisesta sitoutumisesta kiinnostunut, vaan haluaa lähinnä seksiä ja huoletonta hauskanpitoa. Vanhempi nainen on monessa mielessä hyvä valinta. Ei pelkoa raskaudesta eikä perheenperustamispaineita.

Jaa, mutta mitäs nainen semmoiselta suhteelta voi odottaa?
Jos ei odota mitään muuta kuin hyvää seksiä, kaikki muu on plussaa, eikös vaan. Reilu meininki. Seksi on varmasti yhtä tärkeää hyvinvoinnille kuin suoliston kunto. Dopamiineja, oksitosiineja, endorfiineja…Tekee hyvää myös kolhiintuneelle itsetunnolle.
Kehotan harkitsemaan

Nauti hetkestäsi, nelikymppinen!

Onneksi olkoon, nelikymppinen. Olet juuri oikean ikäinen. Nauti siitä täysillä, sillä se on lyhytaikainen onni.

Pitkän ja huolellisen media-analyysini tuloksena julistan: ihanneihminen  on nelikymppinen. Asia on päivänselvä.

Kuka hehkuttaa uutta suhdettaan tai ruotii uusperheongelmiaan? Kuka jakaa elämäntapamuutoksensa tuloksia ja ruokaohjeitaan? Kuka löysi itsensä reissaamalla Nepalissa tai haastoi itsensä lähiökallion jyrkänteillä?

Kuka poseeraa lehtijutussa rennossa lätsässä ja trenditossuissa, vaikka on filosofi tai kukaties ihan proffa? Kuka on herännyt keski-iän kriisiin ja vaatii oikeutta kunnollisiin rooleihin? Kuka läkähtyy ruuhkavuosiinsa? Kuka downshiftaa maalaisyhteisössä? Kuka osti kalliit liput festareille ja hengailee siellä kallis IPA-olut kourassaan?

Nelikymppinen tietenkin. 

Ottakaa siis kaikki irti siitä ohikiitävästä hetkestä, jolloin olette elinkaarenne huipulla. Olette juuri oikean ikäisiä ihan kaikkeen ja teitä kuunnellaan. Kymmenen vuoden päästä saatte havaita, että teidät luokitellaan senioreiksi (whaaaat…) ja ette aavistakaan, mitä kaikkea kamalaa siitä seuraa. Teitä ei enää oteta vakavasti. Saatte pikkuhiljaa kuulla nuorison taholta vähättelevää mummottelua ja  papattelua. Yritykset lähestyvät teillä vaippamainoksilla ja osteoporoosia, vaihdevuosia ja erektiöhäiriöitä torjuvilla lisäravinteillaan.

Teidät luokitellaan 50+ -ryhmään, jolta  paras elämä on jo lipunut ohi ja jonka ainoa päämäärä on tehdä vanhuusvuosistaan jotenkuten siedettäviä.

Teidän oletetaan lukevan Apua tai ET-lehteä tai mitä ne  mediat sitten tulevaisuudessa ovatkaan ja olevan kiinnostuneita vain ikätovereidenne tekemisistä. Kun olette siihen asti voineet toteuttaa itseännne yksilöinä, sen jälkeen olette osa ikäluokkaa, jolla oletetaan olevan samanlaiset arvot, ihanteet ja tavoitteet.

Sitten kun olette oikeasti vanhuksia, saatte parhaassa tapauksessa mediassa esittää vanhusta, joka on kuin nelikymppinen vanhuudestaan huolimatta. Vaihtoehtoisesti voitte esittää seestynyttä ja vapautunutta vanhusta, jolla on vihdoin lupa kaikkeen. Se tarkoittaa, ettei enää tarvitse esittää nelikymppistä, joka esittää kolmikymppistä.

Tosiasiassa ketkään eivät ole erilaisempia keskenään kuin viisi-kuusikymppiset.

Siinä iässä on päästy nuorempia ikäluokkia yhdistävistä asioista kuten vimmaisimmasta uraputkessa rimpuilemisesta ja lasten kasvattamisesta. On mahdollisuus toteuttaa juuri omia päämääriään. 

Osan ihmisistä ovat siihen mennessä ikävä kyllä huonot ihmissuhdekokemukset, perheen huoltaminen ja työelämän myllytykset nitistäneet muutosvastarintaisiksi keski-ikäisen karikatyyreiksi, joita kiinnostaa lähinnä aamukampa eläkeelle.

Monet tylsistyvät ikääntyessään, tippuvat kelkasta tai luovuttavat. Iän karttuessa odotellaan pikkuhiljaa lapsenlapsia ja niiden viipyessä hankitaan koira tuomaan sisältöä elämään. Haaveet kutistuvat mökkipalstan kokoisiksi, parisuhde hiipuu.  Myös sairaudet iskevät ja tuovat rajoituksia elämään.

Yhä useammalle käy kuitenkin ihan päinvastoin. Uusi elämänvaihe lasten lähdettyä on mahdollisuus uusiin asioihin ja ne ovat itse kullakin erilaisia. Elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä vaikka mihin! 

Itse koen kuuluvani noihin onnekkaisiin. Heräsin nimittäin henkiin viisikymppisenä. Nelikymppisenä olin monen asian asiantuntija, mutta en tiennyt elämästä läheskään niin paljon kuin nyt. Olin paljon rajoittuneempi ja ennakkoluuloisempi. Nyt osaan ottaa rennommin ja suhtaudun itseeni myönteisemmin.

En tietenkään tiedä mikä tauti geeneissäni  tai soluissani nytkin muhii, mutta elämäni ei koskaan ole ollut parempaa kuin nyt, kuusikymppisenä. Näen myös tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia oppia ja uudistua ja keksiä lisää hauskuutta elämään.

Fyysiset rajoitukset tulevat tietenkin  vastaan, mutta ne eivät häiritse läheskään yhtä paljon kuin ympäristön vähättelevä, ylimielinen tai lokeroiva suhtautuminen. Ympäristöllä tarkoitan muun muassa teitä kolmi-nelikymppisiä, joiden kanssa tykkään hengailla samoissa paikoissa. Odottakaa vain, teidänkin aikanne tulee…

Ei siis oleteta mitään iän perusteella.

Mies pettää aina

Naiset, siskot. Nyt kerron jotain, mitä ette haluaisi tietää – enkä minäkään. Miehenne haluaa koko ajan muita naisia. 

Jos haluatte, että rinnallanne on riutuva kumppani, lopettakaa lukeminen tähän.

Miehet haluavat koko ajan muita naisia. He haluavat paljon naisia. Mitä useampia, sen parempi. Laadulla ei ole niin paljon väliä. Se ei tarkoita, että he eivät rakastaisi meitä. Jo  äiti tiesi tämän ja kertoi sen minulle, mutta en tietenkään uskonut.

En nyt tarkoita kirjaimellisesti jokaikistä miestä, vaan yleistän, kärjistän ja hiukan provosoin. Tiedän, että monen ensimmäinen reaktio on “ei ainakaan minun mieheni”. Voi olla totta tai olla olematta.

Saa sataa niskaan tulta ja tulikiveä ja voitte leimata minut joksikin muumioksi tai takapajuiseksi pirkkoarstilaksi. Ihan sama.

Jaan elämän varrella kokemuksesta kertynyttä oppia, joka on itsellenikin ollut ja – on yhä– vaikea pala nieltäväksi. Kulttuurimme kun nykyhetkellä perustuu romanttisen rakkauden ihanteelle ja yksiavioiselle parisuhteelle. Sen varaan rakennetaan kirjat, elokuvat, unelmat ja ikävä kyllä myös elämät.

Olen kuullut monien eri-ikäisten miesten tilityksiä ja tunnustuksia. He rakastavat kyllä usein sitä yhtä, ainakin yhtä kerrallaan, mutta haluavat silti seksiä mahdollisimman monen muun naisen kanssa.  Let´s face it. Jokainen vastaantuleva nainen on miehelle potentiaalinen seksikumppani ja tulee arvioiduksi sillä perusteella.

Vaikka ilmekään ei miehesi kasvoilla värähdä, hän on tehnyt kriittisen katsastuksensa nanosekunnissa. 

Kannattaa  järjestää elämänsä tämän faktan varaan. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Itse olen tunne-elämältäni aika perinaisellinen nainen, vaikken ehkä sellaiselta vaikuta. Olenhan itsenäinen, rohkea, taloudellisesti omillani ja niin edelleen.  Minulle riittäisi silti vallan hyvin yksi hyvä rakastaja ja kumppani. Mutta jos haksahdan normin mukaiseen parisuhteeseen, iskee ennen pitkää hirvittävä mustasukkaisuus ja omistamisen halu. Näin näyttää käyvän useimmille muillekin naisille.  Mustasukkaisuus on syöpä, joka tuhoaa lopulta suhteesta kaiken hyvän. 

Naiselle riittää havaintojeni mukaan yleensä yksi kunnon mies, joka huolehtii hänen seksuaalisista tarpeistaan ja sitoutuu häneen ja mahdollisiin lapsiin. Miehelle taas tärkeintä on metsästää ja valloittaa. Jos tämä opetettaisiin jo kotona tai koulussa, olisikohan naisten helpompi se hyväksyä, olla pätkääkään piittaamatta kilpailijoistaan tai parhaassa tapauksessa ottaa miehen taipumus  myönteisellä tavalla huomioon?

Tilanne ei muutu, vaikka miehellä olisi kumppanina mimmoinen häikäisevä kaunotar tai lumoava seksipakkaus. Voitte lukea Seiskaa tai  Iltalehteä tai mitä näitä nyt on.  Komistusnäyttelijä sejase petti kaksikymppistä mallivaimoaan senjasen kanssa.  Katso kuumat kuvat!   Näin on ollut maailman sivu. Minulle on myös kerrottu, että rakastuneena mies vasta huomaakin kaikki muut  naiset. Tässäkin nainen on erilainen. Uusi ihana rakastettu täyttää mielen kokonaan.

Miehen ei tietenkään tarvitse kaikkia yllykkeitä toteuttaa eikä tarttua jokaiseen tilaisuuteen, ei ehkä yhteenkään, mutta hänellä pitäisi olla lupa sisäiseen miehuuteensa, ilman että naisensa hermostuu. Jo pornon katsominen häiritsee joitakuita naisia, mutta se nyt on vähintä, mitä voi sallia. Eihän mielikuvitusta sentään voi kahlita.

Emmehän me halua, että mies sammuttaa sisimpänsä? Haluamme kai, että mies tulee luoksemme vapaaehtoisesti ja innokkaasti ja pysyy rinnallamme, vaikka hänellä on kykyjensä ja vetovoimansa rajoissa valittavanaan kaikki maailman naiset – eikä pakosta, velvollisuudesta tai hylätyksi tulemisen pelosta?

Minä ainakin haluan testosteronintuoksuisen oikean miehen, enkä nitistettyä halinallea.  

Tietysti  jokainen pariskunta tekee päätöksensä itse omista lähtökohdistaan, mutta miehen ja naisen ominaislaatu olisi hyvä tiedostaa ja ottaa huomioon, eikä säntäillä silmät ummessa ja pettyä katkerasti.

Myönnän toki, että vapaa suhde on myös riski, mutta sanoisin, että se on riski lähinnä naisten omistushalun vuoksi. Ne muut naiset saattavat hyvinkin alkaa vaatia lisää tilaa ja aikaa, vaikka miehellä oli mielessä vain pikku seikkailu.

Parisuhde on melko tyhmä keksintö. Etenkin miehen ja naisen välinen. Olemme erilaisia olentoja ja jatkuva yhdessäolo uuvuttaa molemmat, koska tarpeet ja toiveet ovat erilaisia. Halusin kirjoittaa aiheesta, koska se on tabu. Etenkään mies ei saisi tällaista sanoa, täytyy siis naisen tarttua tähänkin asiaan. En odota kannustavaa palautetta.

Uskon, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos eläisivät laumassa, jossa voisivat harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa ja jossa lapsista pidettäisiin huolta yhdessä. Jostain syystä ihmisyyteen kuuluu kuitenkin ilmeisesti erottamattomasti omistushalun ja kateuden lisäksi normien, moraalin ja uskonnon kaltaisia oppirakennelmia, jotka suitsitaan rajoittamaan seksuaalisuutta. Ennen länsimaissakin kahlittiin etupäässä naisen seksuaalisuutta, nyt myös miehen.

Eräänlaista edistystä siis.

Kenen lippua kannat?

Pride-viikon kunniaksi sateenkaariliput ja -värit ovat näkyneet nyt kaikkialla postilaatikoita myöten. Hieno homma sinänsä. Pride antaa aiheen kesäiseen karnevaaliin hilpeässä hengessä. Yleinen suvaitsevaisuus on tietenkin hyvä asia ja sen merkeissä sopii juhlia ja siitä sopii muistutella kerran vuodessa. Itse kannatan muutoinkin juhlimista aina, jos on vähänkään aihetta.

Mutta. Kun yritykset alkavat käyttää jonkun aatteen tunnuksia markkinoinnissaan, olisiko silloin ehkä syytä myös huoleen? Onko kyseinen aate jo tyystin menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja muuttunut yhdentekeväksi pullamössöksi? Jos seksuaalinen kirjo on nyt näin yleisesti hyväksytty asia, kannattaako sitä nyt enää sen kummemmin julistaa?

Mietin vain, että ovatko nämä sateekaariväreillä flirttailevat yritykset oikeasti työyhteisöinä ihan niin tasa-arvoisia ja suvaitsevaisia kuin sanovat olevansa. Toivottavasti ovat.

Pride-marssia katsellessa kävimme seurueeni kanssa myös keskustelun, jossa ilmeni, että bi-miehet eivät kuulemma aina ole olleet tervetulleita marssimaan, koska he voivat poimia rusinat pullasta eli elää julkisesti heterosuhteessa ja siten välttyä samalta paheksunnalta kuin homot tai lesbot. Kuulostaa kyllä a) järjestötouhulta b) muinaisen maailman meiningiltä. Toivottavasti sateenkaaren alla ei enää käydä tällaisia keskusteluja!

Olen jo jonkin aikaa pohtinut myös homokulttuurin muuttumista ja rapistumista ja näen, että on tapahtunut tai tapahtumassa  jonkinlainen homojen henkinen kastrointi. Kun  homoutta ei millään nykymaailmaan sopivilla argumenteilla voida enää kieltää, tuomita tai paheksua, rangaistaan heitä sitten pakottamalla heidät siihen samaan ankeaan parisuhdevankilaan, missä me normiheterotkin olemme.

On ihan okei olla homo, kunhan elää vakituisessa yksiavioisessa parisuhteessa tai ainakin pyrkii sellaiseen, sen sijaan että  hiippailisi salaisten klubien darkroomeissa ja nahkapukuorgioissa. Taas yksi paheiden pesä on siivottu, ikkunaverhot avattu ja voimme kurkistella toisten elämään kuin kunnon kalvinistis-luterilaisten kuuluukin. Kun koko perhe nukkuu Tom of Finland-lakanoissa, on siitä synti ja erotiikka kaukana.

Haluamme nähdä söpöjä ja herttaisia  homopareja ja niin mielellämme suomme heille kirkkohäät. Haluamme homojen tulevan kaapista, jota ME voimme antaa heille suvaitsevaisen siunauksemme.  Lapsiakin toivomme heidän adoptoivan, sillä homopari varmasti on toivonut hartaasti saavansa tulla vanhemmiksi. Koska heille se on edelleen isompi askel kuin muille, he ovat sitä varmasti harkinneet enemmän kuin me normiheterot, joille sattuu vahinkoja edelleen. (Tällä perusteella voimme muuten mielestäni hyvin perustellusti otaksua, että homo- ja lesboparit ovat keskimäärin parempia vanhempia kuin heteroparit.)

Ydinperhe on aikanaan syntynyt taloudellisista syistä, lasten huoltamisen ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi. Kaupungistuminen ja teollistuminen tuki ydinperhettä, kun agraariyhteiskunnan yhteisöllisyys mureni. Kristinuskolla on ollut ratkaiseva osuutensa perhemallin pönkittämisessä ja on edelleen. Homous on ollut synti, häpeä, rikos tai sairaus, koska se on uhannut ydinperheen asemaa yhteiskunnan keskiössä ja tähdännyt perheen perustamisen sijasta hedonistiseen seksuaaliseen nautintoon.

Kirkolla ja valtiolla on aina ollut suuri tarve kontrolloida ihmisten seksuaalisuutta. Koska ihmisen pitää lisääntyä, sallittakoon se siis vain avioliitossa, ettei asiaan liittyisi mitää turhanpäiväistä nautintoa tai itseisarvoista, holtitonta seksuaalisuutta. Homouteen sellaista liittyi, mutta nyt sitä ollaan pesemässä pois kovaa vauhtia.

Kun tunnustaa väriä tai suuntausta, ja vaatii sille yleistä hyväksyntää, alistuu samalla yhteiskunnan kontrolloitavaksi. En tarkoita tätä yksilötasolla vaan massojen tasolla. Hintana homouden hyväksymisestä on homouden muovaaminen enemmistön elämäntapaan sopivaksi. Niin se vain menee aikojen saatossa kaikkien vähemmistökulttuurien kohdalla.

Mietin toisinaan, että aikoina, jolloin seksuaalisuus yleisesti oli tabu, se mahtoi olla myös jännittävämpää puuhaa kuin nykyään. Pelkkä nilkan vilahdus saattoi nostaa sykettä. Nyt kun kaikki on esillä ja esimerkiksi bdsm-kulttuuriin liittyvä pukeutuminen on rantautunut muotimaailman trendiksi, on entistä vaikeampi tehdä vaikutusta millään.

Puhuin hiljattain homoystäväni kanssa ja totesimme, että ainakin yksi ero on vielä homo- ja heterokulttuurissa. Homobaareissa käy nuoria miehiä, jotka etsivät avoimesti itseään vanhempaa seuraa. Heterobaarien miehet taas etsivät pääsääntöisesti itseään nuorempaa naisseuraa. Ja nyt en sano, että eläköön se pieni ero vaan vaikkapa, että annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Ai, luulin sun pojaksi

Tullaanpas nyt kaapista ulos heti alkuun, niin tiedetään missä mennään. Olen nimittäin semmoinen puuma. Kumppanini on minua puolet nuorempi – siis 30-vuotias. 

Eikö hän olekaan sun poika? Onkos toi sun uusi toyboy ? Näitä on kuultu.

Tässä olisi tyrkyllä se normitapa lähestyä asiaa. Että antakaa pliis meidän olla rauhassa. Olemme kuin mikä tahansa pariskunta. Katsokaa vaikka tasavallan presidenttiä! Eikö ole soma  tuo Niinistö-Haukion perhe. Tai muistatteko Paavo Lipposen  ja Päivin? Entäs Pekka Haavisto ja Antonio?  Eihän ikäero mitään merkitse.

En lähde näin helppoon. Ikäerolla ON merkitystä. Minulle ainakin.  Kun olin  aivan nuori, minua kiinnostivat vanhemmat miehet ja muutenkin itseäni vanhemmat ihmiset. Ihailin, kunnioitin, halusin oppia ja omaksua. Nyt minua kiinnostavat itseäni nuoremmat ihmiset. Huomasin tämän taipumukseni viidenkympin korvilla, silloin kun elämäntilanne salli miettiä asioita uusiksi ja tavallaan myös  pakotti siihen.

Tajusin, että lehti on kääntynyt ja oppi  tuleekin nyt itseäni nuoremmilta. Huomasin myös, että on paljon nuoria miehiä, joita kypsemmät naiset kiinnostavat. Kiitos aviomiehelleni, joka auttoi minua silloin havaitsemaan asian. Siinähän on paljonkin järkeä. Nainen säilyy toimintakykyisenä keskimäärin pidempään kuin mies, joskaan ei lisääntymiskykyisenä. Kaikki nuoret miehet eivät halua lisääntyä tai se ei ole ainakaan ykkösprioriteetti samassa iässä kuin monille naisille. Kokenut nainen on sinut seksuaalisuutensa kanssa ja nuori mies on loputtoman utelias ja jaksava. Tämän nyt tietää jokainen naistenlehti- ja kyökkipsykologi, ainakin teoriassa. Niin tylsää, ettei viitsisi tässä edes toistaa. Käytännön toteutus on kuitenkin jäänyt harvojen harteille.

Mitä uutta syntyy kahden samanlaisen kohtaamisesta? Firmoissakin kammotaan “siiloutumista”  ja keksitään keinoja olla vuorovaikutuksessa naapuridivisioonan kanssa. Erilaisuudesta syntyy uutta ja kiinnostavaa. Kun puhutaan ikäeropareista, nuorempi leimataan helposti onnenonkijaksi. Sana sinänsä on muuten hauska, miksei onnea saisi onkia? Onnen tavoittelu on ihmisoikeus. Mutta tällä tarkoitetaan taloudellisen hyödyn tavoittelua. Vanhemmalla osapuolella on tyypillisesti enemmän rahaa tai statusta, josta nuorempi voi hyötyä. Jos se sopii molemmille ja tuottaa molemmille iloa, sehän on vain hyvä. Ei tarvitse hampaat irvessä taistella jokaisesta sentistä.

Kokemuksesta on myös hyötyä ihmissuhteissa. Monet kompastuskivet ovat jo tuttuja eikä maailma kaadu yhtä helposti kuin nuorena. Vanhempana osaa olla myös aidosti kiitollinen siitä mitä saa, koska tietää jo, että ihan kaikki ei elämässä onnistu.

Ikäero on kiehtova. Puhun nyt vain omasta, en kumppanini puolesta. Häntä saattavat minussa kiehtoa muutkin asiat, niinkuin hänessäkin minua. Mutta melko varmaa on, että jos olisin häneen törmännyt saman ikäisenä, ei siitä olisi mitään suurempaa syntynyt. En siis ole hänen kanssaan ikäerosta huolimatta vaan lähtökohtaisesti ikäeron vuoksi.

Nyt kun olen ajat sitten täyttänyt osuuteni lisääntymisketjussa, voin katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Kun en alitajuisesti, biologisesti tai käytännössäkään etsi isää tuleville lapsilleni, voin etsiä jotain ihan itselleni vain eikä tarvitse miettiä kauanko tämä kestää. Mikään tässä iässä ei enää kuitenkaan kestä kauhean kauan.

Ennen naureskeltiin homoille. Nyt homot kelpaavat kunhan vain menevät naimisiin ja luopuvat moraalittomasta vaihtoehtokulttuuristaan ja  hämäristä klubeistaan. Vammaisseksi, vanhusseksi, esineisiin kohdistuva seksuaalisuus, itsensä kanssa naimisiin meneminen. Lesbot, transut, transseksuaalit, biseksuaalit, aseksuaalit ja mitä näitä nyt on.

Kun naureskelette minulle, niin muistakaahan, että naureskelette yhdelle seksuaaliselle suuntautumiselle ja saatatte jonain päivänä hävetä sitä. Toistaiseksi yritän ottaa kaiken ilon irti friikkinä olemisesta. Jonkunhan se pitää tehdä.

Täällä vähän samasta aiheesta:

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201803222200823542_rk.shtml?_ga=2.84633436.414336914.1521900545-1648091011.1493042674

 

 

Ihana mies

Olen tässä miettinyt parisuhdeasioita. Jos naisten toiveet kerättäisiin yhteen, paras niitä täyttämään olisi  varmaan kastroitu mies. Kuohilaassa ei olisi miehen haittapuolia, mutta hän suorittaisi kuitenkin soveliaita palvelutehtäviä.

Kastroitu mies  olisi kohtelias ja sävyisiä. Hän siemailisi kanssamme viileää valkoviiniä ja nautiskelisi hyvästä ruuasta, jonka olemme tietenkin yhdessä kokanneet Glorian Ruoka&Viini -lehden ohjeiden mukaan. Jos välttelisimme alkoholia, hän joisi yrttiteetä, kääntyisi kanssamme vegaaniksi ja osallistuisi kuutamoöinä parijoogaan meren rannalla.

Koska hänellä ei olisi liiemmälti testosteronia, hänen seksihalunsa voisivat olla hiukan laimeat, mutta hellyyttähän me naiset  ennen muuta kaipaamme ja sitä jäämme niin usein parisuhteessamme kaipailemaan.

Mies olisi kiva kaveri kotisohvalla ja nauraisi kanssamme uusimmalle Siskonpedin tuotantokaudelle. Leffassa hän kyynelehtisi romanttisen elokuvan äärellä yhteistä suklaalevyä syöden. Ei tarvitsisi pelätä turvalliseen, kotoisaan kainaloon käpertymistä, koska siitä ei homma mihinkään etenisi. Yhdessä kömpisimme  puhtaiden lakanoiden väliin sisustuslehtiä selaillen.

Häntä kelpaisi näyttää kavereille ja kuljettaa tapahtumissa! Ei tarvitsisi pelätä käytöshäiriöitä. Kutsuilla hän osallistuisi meidän kulloiseenkin keskusteluumme. Tai no, olisi hiljaa ehkä, mutta ei kuitenkaan mielenosoituksellisesti.

Ainakaan hän ei missään tapauksessa örisisi nurkassa kaljatölkki kourassa muiden äijien kanssa urheilusta puhumassa, eihän? Hän ei piereskelisi, röyhtäilisi eikä haisisi mieshielle. Varmaan sukkapyykkikin vähenisi.

Hän ei harrastaisi mitään, mihin tarvitaan muita miehiä, kuten joukkueurheilua, mistä ei seuraa kuitenkaan muuta kuin kännäämistä kaveri-illoissa. Koska hänen kilpailuviettinsä olisi vähäinen, hän ei myöskään tulisi työnarkomaaniksi eikä joutuisi uraputkeen.

Hänet kannattaisi  toki kastroida vasta lisääntymisen jälkeen, sillä lapsiahan me haluamme. Sen jälkeen mies käy oikeastaan melko tarpeettomaksi ja rasittavaksi.

Haluamme tosin vaihtaa miehen kanssa yhdessä vaippoja lapsellemme ja työnnellä viimeisen trendin mukaisia lastenvaunuja lattekahvilasta toiseen. Mies voi myös mieluusti kanniskella lasta repussa tai kantoliinassa, niin että muut naiset kadehtivat saalistamme. Muuten mies vain lisää äitiyden raskasta taakkaa entisestään vaatimalla huomiota ja ruokaa.

Kastroidulle miehelle ei tarvitsisi varata kotoa edes miesnurkkausta, miesluolasta puhumattakaan, vaan hän viihtyisi samassa sisustuksessa kuin mekin eikä tahraisi valkoisia sohvanpäällisiä. Hän kastelisi fiikuksia ja peikonlehtiä, kasvattaisi herneenituja ikkunalaudalla ja pyyhkisi pölyt yhteisestä Arabian astiakokoelmastamme.

Hän lähtisi varmasti suostuvaisesti vaateostoksille ja pukeutuisi sillä tavalla kuin toivomme, vaikka vähän samaan tyyliin kuin me itse. Sporttisesti tai hipsteristi, trendiväreihin.

Kastroitu ukko ei hurahtaisi viidenkympin villitykseen, ei perustaisi uutta perhettä nuoremman naisen kanssa eikä lähtisi kavereidensa kanssa tien päälle etsimään hukattua nuoruuttaan.

Ja kun lapset olisi saateltu aikuisiksi ja lentäneet pesästä, mies ryhtyisi kanssamme harrastamaan uusia asioita kuten antiikkia,  puutarhanhoitoa tai teatteria. Kastraatin kanssa eläessämme meidän ei ehkä tarvitsisikaan hankkia spanielia tyhjän pesän syndroomaa paikkailemaan! Säästyisimme samalla pakkoliikunnalta ja  sängyssäkin olisi paremmin tilaa.

Ainoa miinus tosiaan on, että seksihalut voisivat hänellä olla aika vähäiset. Mutta eipä  mies sitten lankeaisi muihinkaan naisiin. Ja se on toki koko homman juju. Sillä jos saamme valita kahdesta vaihtoehdosta: mies voi kiinnostua muistakin naisista tai mies ei kiinnostu naisista ollenkaan, valitsemme todennäköisesti jälkimmäisen. Ja parasta olisi, että oma mies olisi kastroitu, mutta naapurin ei. Sillä flirttihän on elämän suola ja nainen kaipaa kohteliaisuuksia ja huomiota.

Tässä on nyt teknologialle hiukkasen haastetta…

Lopuksi haluan huomauttaa, että kirjoitin tämän ennen kuin olin nähnyt Kauhea nainen -elokuvan.

Older posts

© 2019 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑