Lapsuudessani, 1960-luvulla, ei kukaan ollut lihava. Arvelen, että tällä on jotain tekemistä ruokavalion kanssa.

Olen joutunut viime aikoina miettimään syömisiäni, koska jalka kipsissä liikkuminen on vaivalloista ja siksi olematonta. En jaksaisi laskea kaloreita eikä hiilareiden täyskieltokaan ihan nappaa, kun muutenkin on ankeaa.

Keksin, että voisin syödä kuin lapsuudessani syötiin. Se olisi helppoa, halpaa ja ekologista.

Lapsuudessani nimittäin kukaan ei ollut lihava – ei luokallani, ei koulussani, eikä suvussanikaan paria ikäihmistä lukuunottamatta. Mummot ja vaarit, pulavuodet kokeneet, tunkivat voita ja sokeria  joka paikkaan ja joivat pullakahveja päivittäin.

Jos arvelette, että aika kultaa muistoni, voitte katsoa uutispätkiä tai muuta dokumentaarista materiaalia 1960- ja 1970-luvuilta. Esimerkiksi Woodstockista taltioitui filmille kymmeniä tuhansia nuoria vähissä pukeissa eikä yksikään ollut ylipainoinen.

En tiedä miten muissa perheissä syötiin, mutta meidän perheessämme syötiin kouluaikoinani seuraavalla tavalla. Aamiaiseksi mustaa kahvia ja pala Elannon ranskanleipää, puolikas greippi. Lounaaksi koulun pahaa keittoa, jota ei saanut kuin yhden lautasellisen ja aina ei sitäkään voinut syödä. Kotona välipalaksi Elannon ruisleipää ja appelsiini.

Päivällisen teki äiti kotiin tultuaan eikä hänellä ollut paljon aikaa kuten ei nykyäideilläkään.

Päivällinen oli normaalisti perunaa ja kastiketta. Kastike oli yleensä nakki-, jauheliha- tai makkarakastiketta. Tilipäivän edellä oli ihan pelkkää ruskeaa kastiketta tai maitokastiketta tai hätätilassa jopa pelkkää kaurapuuroa. Perunat aterioilla oli laskettu niin, että lapsille ja äidille oli kaksi, isälle neljä perunaa. Ruokajuomana oli maito tai piimä. Ja ohessa sitä Elannon ruisleipää ja voita. Illalla oli iltatee, jonka kanssa syötiin näkkäriä tai ranskista Edam-juustolla tai joskus köyhiä ritareita mansikkahillon kera.  Karkkia sai ostaa viikkorahapäivänä

Ai vihannekset? Kurkku ja tomaatti kesällä, suolakurkku, purkkiherneet ja punajuuri talvella.

Koulun kotitaloustunnilla koin sitten sellaisen valaistuksen, että aterioilla pitäisi olla myös kasviksia ja salaattia ja sain taisteltua kotona läpi idean kaali-appelsiinisalaatista ja porkkanaraasteesta – sillä ehdolla että tein salaatit itse koko perheelle. Se oli minusta ihan reilu diili.

Viikonloppuisin syötiin paremmin, silloin oli joko uunissa paistettua kanaa ja riisiä, porsaankyljyksiä ja perunamuusia tai stroganoffia ja keitettyjä perunoita. Jälkkärinä oli toisinaan vaniljajäätelöä.

Muita tunnettuja ruokalajeja perheessämme olivat ainakin silakkalaatikko, silakkapihvit, hernekeitto, kesäkeitto, kalakeitto, perunalaatikko, makaronilaatikko, maksakastike, kaalikääryleet ja lihapullat. Lohta oli muistaakseni vain jouluna ja silloinkin graavattuna. Kala oli yhtä kuin silakka tai kesällä järvikalat.

Eihän tämä järin ihanteelliselta kuulosta, mutta ei tällä dieetillä kukaan myöskään lihonut. Ateriakoot olivat paljon pienempiä kuin nykyään. Ruoka oli pääosin kotimaista eikä teollisia jalosteita juuri ollut noita purkkisäilykkeitä lukuunottamatta.

Kukaan tuntemani ihminen ei käynyt kuntosalilla eikä liikuntaa pidetty laihdutuskeinona. Liikunta oli hyvän kunnon ja terveyden takia tärkeää. Urheilu kuului meidän piireissämme myös osaksi työväenaatetta, kai siksi, että jaksettaisiin pistää porvarille kampoihin. Nythän asiat ovat ihan päinvastoin. Porvarit rehkivät salilla ja työväki löhöää kotisohvilla.