Tag: homo

Onko lesboilla hauskempaa?

Välillä haaveilen, että olisin syntynyt lesboksi. Elämä voisi olla paljon helpompaa.

Miksi ihmeessä miehet ja naiset elävät parisuhteessa, kun eivät selvästikään sovi asumaan saman katon alla? Naisen kanssa elämä olisi yksinkertaisempaa. Ainakin, jos katsellaan maailmaa stereotypialasien läpi. Että pistetäänpä sellaiset nyt hetkeksi päähän.

Laittaisimme molemmat ruokaa, mutta vuoropäivinä. Ymmärtäisimme, että yhteen keittiöön ei mahdu kahta kokkia. Minun ei tarvitsisi koko ajan selittää, misssä astiat ovat ja miten koneita käytetään. Tai mikä on juusto- ja juuresveitsen ero ja miten päin tomaatti leikataan. Syötyämme korjaisimme astiat pois pöydästä. Ne laitetaan, kyllä, ihan sinne tiskikoneeseen asti.

Kaupassa käydessämme olisimme molemmat messissä eikä toinen meistä tuijottelisi pitkin seiniä sillä aikaa, kun toinen keräilee ostoksia. Ostoslistaan olisi merkitty vain isot ja tärkeät asiat kuten vessapaperi ja tiskiaine. Ruuat keräisimme sen mukaan, mikä näyttää hyvältä ja mistä voi koostaa aterian. Jos vain toinen olisi vegaani, ostaisimme molemmat omat ruokamme. Kummankaan ei tarvitsisi sopeutua toisen ruokavalioon.

Jos olisimme lesbopari, seksikin sujuisi hyvin, koska tietäisimme molemmat, miltä naisesta mikäkin kohta kehossa tuntuu, missä se g-piste oikein on ja mistä oikean orgasmin tunnistaa. Feikkaamalla ei tilanteista pelastuisi, joten seksistä olisi pakko puhua avoimesti ja tehdä siitä molempia tyydyttävää.

Shoppailisimme yhdessä ja valitsisimme toisillemme vaatteita. Elokuviin mennessä ei tarvitsi tapella, että onko se nyt se romcom vain action. Emme katsoisi kumpiakaan, koska niissä olisi ihan liikaa stereotyyppisiä sukupuolioletuksia.

Ostelisimme toisillemme kivoja pikku yllätyslahjoja ja iltaisin kävisimme syvällisiä keskusteluja
ihmisenä olemisesta viinilasillisen tai chai-teen ääressä.

Jos menisimme yhdessä autokauppaan, ei kumpikaan meistä alkaisi sooloilla ja kaveerata myyjän kanssa.

TAI, jos olisi käynyt onnekkaasti, että minä olisin se rekkisbutch niin saisin kerrankin machoilla ja säyseä femmekumppanini varmaan sitten hoitaisi ne ikävät siivous- ja kokkailuhommat kotona ihan ilokseen.

Meillä olisi aina hauskaa ja meidät kutsuttaisiin kaikkien ystävien kaikkiin juhliin. Olisimme tosi vaarattomia kaikkien mielestä, toisin kuin perheitä uhkaavat sinkkunaiset, saati tällainen lapsia syövä puuma. Lisäksi, kutsumalla meidät juhliinsa ihmiset voisivat tuunata ja koristella omaa imagoaan. Olisimme se sisustuksen viimeinen särmä tai coffee table book.

Lesboparihan tuo sellaisen kivan suvaitsevaisen tuulahduksen bileisiin, vähän kuin oltaisiin jossain Brooklynissä tai Netflix-sarjassa. Voisimme muutenkin olla yhdessä tai erikseen ystäviä miespuolisten heterojen kanssa, koska kukaan ei tulisi mustasukkaiseksi meidän takiamme.

Lehtijutuissa homopareilla on usein valtavan fancyt loft-kodit, designhuonekaluja ja nykyaidetta seinillä. Lesbopareja taas kuvataan mielellään arkipäiväisen keittiön pöydän ääressä tai nuhjaantuneilla sohvilla lastensa kera. Ankeaa.

Niinpä. Ja jos meillä olisi lapsia, luultavasti väsyisimme niiden kanssa ja riitelisimme ihan samalla lailla kuin heteroparitkin.

Hmm. Itse asiassa, tarkkaan ottaen taidankin toivoa, että olisin syntynyt homoksi. Minussa asuu selvästikin sisäinen homo, koska pidän kauniista esineistä ja vaatteista ja juon mieluiten skumppaa. Saatan katsoa glittermekko päällä euroviisujakin, ihan tietty ironisesti.

Baareissa homot ovat turhankin kiinnostuneita paitsi tyylistäni, usein myös seuralaisestani. Hyvä etteivät vie mennessään. Kerran veivätkin. Meillä on selvästikin sama maku.

Niin, ehkäpä olisi ollut parasta, että olisin syntynyt homoksi – ja mieluiten tietysti Ruotsiin!

(Disclaimer: jos meni herne pahasti nenään, lue tekstin ensimmäinen kappale uudelleen.)

Kenen lippua kannat?

Pride-viikon kunniaksi sateenkaariliput ja -värit ovat näkyneet nyt kaikkialla postilaatikoita myöten. Hieno homma sinänsä. Pride antaa aiheen kesäiseen karnevaaliin hilpeässä hengessä. Yleinen suvaitsevaisuus on tietenkin hyvä asia ja sen merkeissä sopii juhlia ja siitä sopii muistutella kerran vuodessa. Itse kannatan muutoinkin juhlimista aina, jos on vähänkään aihetta.

Mutta. Kun yritykset alkavat käyttää jonkun aatteen tunnuksia markkinoinnissaan, olisiko silloin ehkä syytä myös huoleen? Onko kyseinen aate jo tyystin menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja muuttunut yhdentekeväksi pullamössöksi? Jos seksuaalinen kirjo on nyt näin yleisesti hyväksytty asia, kannattaako sitä nyt enää sen kummemmin julistaa?

Mietin vain, että ovatko nämä sateekaariväreillä flirttailevat yritykset oikeasti työyhteisöinä ihan niin tasa-arvoisia ja suvaitsevaisia kuin sanovat olevansa. Toivottavasti ovat.

Pride-marssia katsellessa kävimme seurueeni kanssa myös keskustelun, jossa ilmeni, että bi-miehet eivät kuulemma aina ole olleet tervetulleita marssimaan, koska he voivat poimia rusinat pullasta eli elää julkisesti heterosuhteessa ja siten välttyä samalta paheksunnalta kuin homot tai lesbot. Kuulostaa kyllä a) järjestötouhulta b) muinaisen maailman meiningiltä. Toivottavasti sateenkaaren alla ei enää käydä tällaisia keskusteluja!

Olen jo jonkin aikaa pohtinut myös homokulttuurin muuttumista ja rapistumista ja näen, että on tapahtunut tai tapahtumassa  jonkinlainen homojen henkinen kastrointi. Kun  homoutta ei millään nykymaailmaan sopivilla argumenteilla voida enää kieltää, tuomita tai paheksua, rangaistaan heitä sitten pakottamalla heidät siihen samaan ankeaan parisuhdevankilaan, missä me normiheterotkin olemme.

On ihan okei olla homo, kunhan elää vakituisessa yksiavioisessa parisuhteessa tai ainakin pyrkii sellaiseen, sen sijaan että  hiippailisi salaisten klubien darkroomeissa ja nahkapukuorgioissa. Taas yksi paheiden pesä on siivottu, ikkunaverhot avattu ja voimme kurkistella toisten elämään kuin kunnon kalvinistis-luterilaisten kuuluukin. Kun koko perhe nukkuu Tom of Finland-lakanoissa, on siitä synti ja erotiikka kaukana.

Haluamme nähdä söpöjä ja herttaisia  homopareja ja niin mielellämme suomme heille kirkkohäät. Haluamme homojen tulevan kaapista, jota ME voimme antaa heille suvaitsevaisen siunauksemme.  Lapsiakin toivomme heidän adoptoivan, sillä homopari varmasti on toivonut hartaasti saavansa tulla vanhemmiksi. Koska heille se on edelleen isompi askel kuin muille, he ovat sitä varmasti harkinneet enemmän kuin me normiheterot, joille sattuu vahinkoja edelleen. (Tällä perusteella voimme muuten mielestäni hyvin perustellusti otaksua, että homo- ja lesboparit ovat keskimäärin parempia vanhempia kuin heteroparit.)

Ydinperhe on aikanaan syntynyt taloudellisista syistä, lasten huoltamisen ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi. Kaupungistuminen ja teollistuminen tuki ydinperhettä, kun agraariyhteiskunnan yhteisöllisyys mureni. Kristinuskolla on ollut ratkaiseva osuutensa perhemallin pönkittämisessä ja on edelleen. Homous on ollut synti, häpeä, rikos tai sairaus, koska se on uhannut ydinperheen asemaa yhteiskunnan keskiössä ja tähdännyt perheen perustamisen sijasta hedonistiseen seksuaaliseen nautintoon.

Kirkolla ja valtiolla on aina ollut suuri tarve kontrolloida ihmisten seksuaalisuutta. Koska ihmisen pitää lisääntyä, sallittakoon se siis vain avioliitossa, ettei asiaan liittyisi mitää turhanpäiväistä nautintoa tai itseisarvoista, holtitonta seksuaalisuutta. Homouteen sellaista liittyi, mutta nyt sitä ollaan pesemässä pois kovaa vauhtia.

Kun tunnustaa väriä tai suuntausta, ja vaatii sille yleistä hyväksyntää, alistuu samalla yhteiskunnan kontrolloitavaksi. En tarkoita tätä yksilötasolla vaan massojen tasolla. Hintana homouden hyväksymisestä on homouden muovaaminen enemmistön elämäntapaan sopivaksi. Niin se vain menee aikojen saatossa kaikkien vähemmistökulttuurien kohdalla.

Mietin toisinaan, että aikoina, jolloin seksuaalisuus yleisesti oli tabu, se mahtoi olla myös jännittävämpää puuhaa kuin nykyään. Pelkkä nilkan vilahdus saattoi nostaa sykettä. Nyt kun kaikki on esillä ja esimerkiksi bdsm-kulttuuriin liittyvä pukeutuminen on rantautunut muotimaailman trendiksi, on entistä vaikeampi tehdä vaikutusta millään.

Puhuin hiljattain homoystäväni kanssa ja totesimme, että ainakin yksi ero on vielä homo- ja heterokulttuurissa. Homobaareissa käy nuoria miehiä, jotka etsivät avoimesti itseään vanhempaa seuraa. Heterobaarien miehet taas etsivät pääsääntöisesti itseään nuorempaa naisseuraa. Ja nyt en sano, että eläköön se pieni ero vaan vaikkapa, että annetaan kaikkien kukkien kukkia.

© 2019 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑