Ikäerosuhteita pidetään pinnallisina, mutta ne voivat olla jopa syvällisempiä kuin saman ikäisten suhteet. Kun tekee poikkeavan valinnan, sitä joutuu enemmän pohtimaan.
Sain eilen osallistua Yle Puheen Mahadura & Özberkan -ohjelman keskusteluun ikäerosuhteista. Vieraina olivat lisäkseni seksologi Tiina Vilponen ja toimittaja Venla Rossi. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että ikäerosuhteisiin liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia. Puheenvuoroissa tuli esiin näkökulmia, joita ulkopuoliset eivät ehkä tule ajatelleeksi.
Tiina Vilponen toi esiin käsitteen vähemmistöstressi. Ikäerosuhde on yhteiskunnassamme edelleen poikkeus ja sellaisessa olevat kokevat ympäristön taholta paineita, joita normaalina pidettyyn parisuhteeseen ei kohdistu. Paine asettaa sen osapuolille kuormittavia vaatimuksia ja voi jopa heikentää suhdetta.
Tätä eivät kummastelevat ja tuijottelevat ja somessa ilkeästi kommentoivat ihmiset ehkä tule ajatelleeksi: heidän käytöksellään voi olla vaikutusta pariskunnan suhteeseen ja sen tulevaisuuteen. Vilponen kehotti meitä kaikkia muistamaan, että olemme vastuussa siitä, millaisia seurauksia negatiivisella suhtautumisellamme voi olla toisten ihmisten elämään.
Hän toi esiin myös sen, että ikäerosuhteita arvostellaan usein siksi, että niillä ei nähdä tulevaisuutta. Ikään kuin tällaisen suhteen osapuolet olisivat autuaan tietämättömiä ikäerostaan ja sen seurauksista pitkällä aikavälillä. Venla Rossi kertoi, että hän itse liitossaan vanhemman miehen kanssa kokee ikäeron myös vapauttavana. Hän voi ajatella, että kyseessä ei ole ehkä hänen elämänsä viimeinen parisuhde.
Monogaamisessa ja tiukan parisuhdenormatiivisessa ajattelussamme tällainen ajatus ei ole yleinen. Yleisesti ajatellaan, että saman ikäisen pariskunnan tulee elää koko elämänsä yhdessä ja vanheta samaan tahtiin. Valitettavasti näin ei aina käy, vaikka se olisi tavoitteenakin. Elämä voi yllättää etenkin ehtoopuolellaan, vaikkapa sairauksilla.
Vilponen kertoi, että tutkimusten mukaan ikäeropariskunnat ovat toisiinsa jopa sitoutuneempia kuin saman ikäiset. Myös mustasukkaisuutta esiintyy vähemmän, mikä voi tuntua yllättävältä. Se on toisaalta ihan loogista, sillä juuri ympäristön aiheuttamien paineiden ja odotusten vuoksi ikäeropariskunnan on pakko käsitellä suhdettaan, sen motiiveja ja tulevaisuutta syvällisemmin kuin ehkä muiden. Poikkeava valinta on perusteltava sekä itselle että muille ja sitä joutuu koko ajan punnitsemaan.
Ihmisten elinikä on pidentynyt ja hyviä, terveitä vuosia on enemmän kuin ennen. Sen myötä tilaa jää muullekin kuin perinteiselle parisuhteelle, johon mentiin nuorena, hankittiin lapset ja ikäännyttiin yhdessä lapsenlapsia hoivaten. Nyt viisikymppinen voi olla tilanteessa, jossa lapset ovat jo maailmalla eikä lapsenlapsista ole tietoakaan.
Tässä elämänvaiheessa voi vaikka aloittaa uuden parisuhteen, jolla on ihan eri tavoitteet kuin nuoruuden liitolla. Tästä haluan itse puhua. Se, että nainen keski-ikäisenä valitsee suhteen nuorempaan mieheen, herättää edelleen paheksuntaa. Luulen, että paheksunnan suuri syy on juuri se, että jokainen ymmärtää, ettei tällaisen suhteen tarkoitus ole perheen perustaminen, vaan jokin ihan muu. Näitä ihan muita syitä voidaan pitää itsekkäinä ja turhanpäiväisinä.
Suomessa vallitsee kärsimykseen kulttuuri. Asioita ei saisi tehdä sen vuoksi, että ne ovat nautinnollisia ja tuottavat hyvää oloa. Arvostettavia ovat asiat, joita ”kuuluu tehdä” ja suorittaa hampaat irvessä oikeassa järjestyksessä. Elämästään täysillä nauttiva keski-ikäinen nainen herättää joissakin kanssaihmisissä ärtymystä. Jos oma elämä on katkeruuden ja jämähtäneen parisuhteen raskauttamaa, toisen onnea voi olla vaikea sulattaa.
Ikäerosuhteelle etsitään siksikin epäilyttäviä motiiveja, kuten se, että jompikumpi käyttää toista hyväkseen. Nuoren miehen voidaan epäillä käyttävän vanhempaa naista hyväkseen. Ikään kuin keski-ikään ehtinyt nainen ei olisi kypsä ja viisas ihminen! Kaikissa suhteissa vaihdetaan jotain asioita ja vaihtokaupan pitää olla tasapainossa, jotta suhde kestäisi. Ikäero voi tietenkin olla tärkeä osa suhteen dynamiikkaa. Joissain muissa suhteissa se voi olla vaikkapa turvallisuus, talous tai vanhemmuus. Ulkopuoliset voivat vain arvailla toisten parisuhteiden peruskiviä. Arvailu on sallittua, tuomitseminen ei.
Keskustelu kuunneltavissa Areenassa:
