Esikoiskirjani Naisen kolmas elämä on parhaillaan Basam Booksilla kustannustoimittajan käsissä ja odotan kansiehdotusta. Jännittää tosi paljon.
Olen iloinen ja innoissani, mutta samalla jostain iskevät epäilykset. Näitä on varmaan jokaisella kirjoittajalla. Olenko ilmaissut itseäni oikein? Tavoittaako sanomani lukijat? Voiko kertomaani tarinaan samaistua?
Eilen luin kustantajalle toimittamani käsikirjoituksen ensimmäistä kertaa sen jättämisen jälkeen. Tulos oli, että itkin vuolaasti. Toivon, että ripaus tuota tunnetta, jolla olen tekstiin paneutunut, välittyy tekstistäni lukijalle.
Koska kirjani on omakohtainen tunnustuskirja, pelkään myös paljastavani liikaa yksityisiä asioista. Sekä omiani, että yhteisestä elämästämme viime kesänä edesmenneen puolisoni Leevi Lehdon kanssa.
Toisaalta, puhuin asioista avoimesti ja julkisesti jo hänen eläessään. Hän myös toivoi minun kirjoittavan asioista, joista yleensä vaietaan.
Vaikka nyt jännittää ja hiukan arveluttaa, uskon, että olen tehnyt oikean valinnan. Avoimista suhteista, seksistä, ikääntyvän naisen seksuaalisuudesta ja nettideittailusta kirjoitetaan ja puhutaan yleensä nimimerkin suojissa.
Halusin kirjoittaa sekä blogin että kirjan omalla nimelläni, jotta puheitani ei voida leimata perättömiksi. Minulla ei ole niin paljon menetettävää kuin nuoremmilla tai vasta uraansa luovilla ihmisillä. Lapsenikin ovat aikuisia ja omillaan. Jos nyt leimaudunkin loppuiäkseni, se ei ole kauhean haitallista.
Haluan kirjallani myös syventää usein kevyensävyisiä blogikirjoituksiani. Asiat, joista puhun, ovat tärkeitä ja vakavia – eivät kuolemanvakavia mutta elämänvakavia. Jos elämä tulee elettyä vain puoliksi tai jos seksuaalisuuttaan ei pääse toteuttamaan, se on korvaamaton vahinko. Puhun naisen oikeudesta nautintoon.
Jos voin omalla esimerkilläni kannustaa ja rohkaista muita naisia tekemään omanlaisiaan valintoja, kirjani on tehnyt tehtävänsä.
https://basambooks.fi/sivu/tuote/naisen-kolmas-elama/2733954
