“Ovatko kaikki suomalaiset miehet homoja?”, ihmetteli italialainen tuttavani. Hänestä vaikutti siltä, että miehet ovat baareissa kiinnostuneita lähinnä toisistaan.  Niinpä.

Pistäydyn mielelläni baareissa, yksinkin. Aiemmin tiesin pari paikkaa, joissa oli iloinen fiilis ja puheensorina, ja joissa sai lähes aina ihan fiksua juttuseuraa. Molemmat ovat lopettaneet, joten olen vähentänyt noita pistäytymisiä. Eilen taas tuli hyvä muistutus siitä, miksi.

Tuli mieleeni tasa-arvon päivän kunniaksi piipahtaa lasillisella tutussa korttelibaarissa. Mielessäni väikkyi ideaalikuva seutukunnan kodikkaasta olohuoneesta, jossa voin vaihtaa muutaman sanan muiden ihmisten kanssa ja parhaassa tapauksessa tutustun johonkuhun lähikulmilla asuvaan.  Kiva olisi hetki jutustella lasin ääressä ennen kuin menee tyhjään kotiin. No, kuinka käy?

Tiskit ja pöydät oli täytetty suomalaiseen tapaan, nurkat ensin, yksi ihminen pöytää kohden, kuin nappulat jonkun lautapelin loppuvaiheessa. Yksin istuvat miehet tuijottavat tiukasti lasia, pöytää, tai matsia tv-screeniltä. Sisääntulijaa vilkaistaan sellaisella neljännessilmäyksellä, tiedättehän, sellaisella jossa pää ei liikahda milliäkään, vain silmä liikkuu ja ilme paljastaa aivoissa käyvän ankaran arvioinnin tulijan laadusta.

Ainoa ryhmä myöhään maanantai-iltana on baaritiskiin nojaileva äijärinki, joka turisee keskenään. Ainoa nainen baarissa on minun lisäkseni tiskin takana töissä. Tyypillistä. Naisia näkee tällaisissa paikoissa asiakkaina lähinnä viikonloppuisin. He saapuvat paikalle ryhminä tai miesystävän kanssa. Yksin baariin saapuva nainen on yhä paarialuokkaa. Vaikea muistaa, että henkisesti elämme yhä jotain 1950-60 lukua.

Minähän en välitä, vaan istahdan viinilasini kanssa ainoaan mahdolliseen paikkaan, sohvaryhmään.

Vastapäätä istuva mies räplää puhelintaan kulmat kurtussa. Istun aikani siinä hiljaa, mutta minulla on todella huono hiljaisuuden sietokyky ja “ollaan niin kuin ei nähtäisi eikä kuultaisi mitään” -tilanteet käyvät hermoilleni. Yritän avata keskustelua säästä ja muusta parikin kertaa, mutta tuloksetta. Mies vastaa yhdellä sanalla ja jatkaa kännykän kanssa puuhaamistaan.

Täsmennyksenä, en millään muotoa yritä tunkeilla saati iskeä tätä heppua, josta en ole lainkaan kiinnostunut. Puhuisin vastapäätä istujalle ilman muuta, olipa hän mies tai nainen, yksin tai ryhmässä, nuori tai vanha. Kuuluu käytöstapoihin. Joskus kyllä mietin, missähän ne olen oikein oppinut, kun eivät näytä vastaavan yleistä käsitystä käytöstavoista.

Olen melko varma, että jos olisin ollut äijä ison kolmostuopin kanssa, juttu oli alkanut luistaa paljon paremmin. Italialainen tuttavani valitti muuten myös, että suomalaiset miehet ovat humalassa rasittavan tuttavallisia ja haluavat kaveerata hänen kanssaan. Ei tosiaan ihme, jos hän tuli tuohon homojohtopäätökseen.

Olen ikäni ihmetellyt myös tätä suomalaista tapaa “mennä ulos pitämään hauskaa” viikonloppuisin. Parhaimpiinsa laittautuneet nuoret miehet ja naiset istuvat tiukasti omissa ryhmissään eivätkä juuri vilkuile muihin pöytiin. Ryhmäkuri on ankara. Jos mies naapuripöydästä yrittää jutella jonkun naisten ryhmän jäsenen kanssa, hänet kyllä siitä häädetään viimeistään naisen tyttökavereiden voimin. “Hei kuule, meillä on meidän juttu kesken, saadaanko olla rauhassa.”

Miehet eivät suhtaudu sentään avoimen vihamielisesti, mutta yleensä välinpitämättömästi, eivätkä osaa ottaa tulijaa mukaan jutusteluunsa. Vaihtavat pari sanaa ja kääntyvät taas sen älyttömän kiinnostavan kamunsa puoleen. Havaintojeni mukaan baareissa tutustuminen on vähentynyt entisestään nettideittailun myötä. Miksi tosiaan puhua jollekulle randomille kun voi plärätä Tinderiä?

Istutaan ihan vaan omissa porukoissa -vaihe on suomalaisten soidinmenojen ykkösvaihe. Kakkosvaihe alkaa aamuyön puolella seuraavassa baarissa tai yökerhossa, missä estot on huuhdottu pois. Siellä sitten notkutaan, rehvastellaan, kähmitään, sössötetään, kompastellaan, kaadetaan tuoppeja, oksennellaan ja kuseskellaan kadulle ennen taksijonoon siirtymistä. Hyvällä tuurilla on pokattu joku, jonka luo mennään harrastamaan huonoa känniseksiä.

En vain opi tajuamaan, mikä on homman pointti.