Joskus tekee mieli kunnon kotiruokaa. Kuten siikaa mätikastikkeessa.

Tänään söin sellaista Karljohan-ravintolassa Yrjönkadulla. Lounaslistalla oli myös naudan kieltä. Arvostan suuresti sitä, että kaikki ruhon osat käytetään hyödyksi. Jos eläin on kasvatettu ja teurastettu, on kunnioittavaa syödä se kokonaan eikä vain sisäfileitä.

Päädyin kuitenkin siikaan. Sekin oli melkein tuhti annos, noin lounaaksi, kermaisella kastikkeella ja perunamuusilla höystettynä. Mutta kun tulee Yrjönkadun uimahallista hyvin kuntoilleena ja saunoneena, nälkä on kiljuva ja tekee mieli jotain kunnon ruokaa eikä mitään piperryksiä.

Kunnon ruoka on sellaista, jota vuorineuvokset ennen vanhaan söivät. Kateenkorvaa, vorschmackia, mätiä, rapuja ja niin pois päin. Ruokaa, joka oli aikaan köyhien murkinaa, mutta josta sittemmin tuli hienoa. Nyt sellaiset ruokalajit ovat vaarassa vaipua unohduksiin samoin kuin  valkoiset pöytäliinat ja pellavaiset lautasliinat.                                                                               

Karljohan on minulle nostalgiaa. Ravintola on ollut samassa paikassa aina. Minun muistissani se tarkoittaa 1990-luvun alkua. Silloin työpaikkani oli ihan kulman takana ja kävimme siellä usein lounaalla. Jokapäiväiseen käyttöön paikka ei kylläkään sovi ainakaan istumatyöläiselle, sillä keittiössä käytetään kermaa ja voita. Ihan kunnolla.

Omistajarouva työskentelee edelleen ravintolassaan ja saa tilausten huutelemisella keittiöön ja muulla emännöinnillään aikaan jotenkin ranskalaisen tunnelman. Hän ei ole muuten vanhentunut päivääkään niistä ajoista, jolloin siellä useammin vierailin!

Karljohan on ainakin lounasajan ulkopuolella varttuneiden asiakkaiden suosiossa. Johtunee juuri perinteitä kunnioittavasta ruokalistasta ja  suhteellisen korkeista hinnoista. Kaksikymppiä lounaasta on todella paljon ydinkeskustassakin. Hyvää ruokaa saa paljon halvemmallakin, mutta Karljohan on kokonaisvaltainen kokemus, ainakin meille, jotka tunnemme sen vanhastaan. Lohtupaikka.  

Karljohan  olisi mitä mainion paikka myös sunnuntain perhepäivälliselle, mutta eihän se silloin ole auki. Niinkuin ei ole juuri mikään muukaan paikka keskustassa, etnisiä lukuunottamatta.

Etninen ruoka oli joskus erikoista, nyt eksotiikkaa on ainakin näillä kulmilla vanhanajan kotimainen ruoka pihvi ja muusi -tyyliin. Jos se on hyvin tehtyä, siitä voi maksaa hiukan ekstraa

Plussat

  • miljöö
  • omistajan läsnäolo
  • osoite
  • konstailematon kunnon ruoka

Miinukset

  • turhan isot annokset
  • kalliit hinnat