Olen tässä miettinyt parisuhdeasioita. Jos naisten toiveet kerättäisiin yhteen, paras niitä täyttämään olisi  varmaan kastroitu mies. Kuohilaassa ei olisi miehen haittapuolia, mutta hän suorittaisi kuitenkin soveliaita palvelutehtäviä.

Kastroitu mies  olisi kohtelias ja sävyisiä. Hän siemailisi kanssamme viileää valkoviiniä ja nautiskelisi hyvästä ruuasta, jonka olemme tietenkin yhdessä kokanneet Glorian Ruoka&Viini -lehden ohjeiden mukaan. Jos välttelisimme alkoholia, hän joisi yrttiteetä, kääntyisi kanssamme vegaaniksi ja osallistuisi kuutamoöinä parijoogaan meren rannalla.

Koska hänellä ei olisi liiemmälti testosteronia, hänen seksihalunsa voisivat olla hiukan laimeat, mutta hellyyttähän me naiset  ennen muuta kaipaamme ja sitä jäämme niin usein parisuhteessamme kaipailemaan.

Mies olisi kiva kaveri kotisohvalla ja nauraisi kanssamme uusimmalle Siskonpedin tuotantokaudelle. Leffassa hän kyynelehtisi romanttisen elokuvan äärellä yhteistä suklaalevyä syöden. Ei tarvitsisi pelätä turvalliseen, kotoisaan kainaloon käpertymistä, koska siitä ei homma mihinkään etenisi. Yhdessä kömpisimme  puhtaiden lakanoiden väliin sisustuslehtiä selaillen.

Häntä kelpaisi näyttää kavereille ja kuljettaa tapahtumissa! Ei tarvitsisi pelätä käytöshäiriöitä. Kutsuilla hän osallistuisi meidän kulloiseenkin keskusteluumme. Tai no, olisi hiljaa ehkä, mutta ei kuitenkaan mielenosoituksellisesti.

Ainakaan hän ei missään tapauksessa örisisi nurkassa kaljatölkki kourassa muiden äijien kanssa urheilusta puhumassa, eihän? Hän ei piereskelisi, röyhtäilisi eikä haisisi mieshielle. Varmaan sukkapyykkikin vähenisi.

Hän ei harrastaisi mitään, mihin tarvitaan muita miehiä, kuten joukkueurheilua, mistä ei seuraa kuitenkaan muuta kuin kännäämistä kaveri-illoissa. Koska hänen kilpailuviettinsä olisi vähäinen, hän ei myöskään tulisi työnarkomaaniksi eikä joutuisi uraputkeen.

Hänet kannattaisi  toki kastroida vasta lisääntymisen jälkeen, sillä lapsiahan me haluamme. Sen jälkeen mies käy oikeastaan melko tarpeettomaksi ja rasittavaksi.

Haluamme tosin vaihtaa miehen kanssa yhdessä vaippoja lapsellemme ja työnnellä viimeisen trendin mukaisia lastenvaunuja lattekahvilasta toiseen. Mies voi myös mieluusti kanniskella lasta repussa tai kantoliinassa, niin että muut naiset kadehtivat saalistamme. Muuten mies vain lisää äitiyden raskasta taakkaa entisestään vaatimalla huomiota ja ruokaa.

Kastroidulle miehelle ei tarvitsisi varata kotoa edes miesnurkkausta, miesluolasta puhumattakaan, vaan hän viihtyisi samassa sisustuksessa kuin mekin eikä tahraisi valkoisia sohvanpäällisiä. Hän kastelisi fiikuksia ja peikonlehtiä, kasvattaisi herneenituja ikkunalaudalla ja pyyhkisi pölyt yhteisestä Arabian astiakokoelmastamme.

Hän lähtisi varmasti suostuvaisesti vaateostoksille ja pukeutuisi sillä tavalla kuin toivomme, vaikka vähän samaan tyyliin kuin me itse. Sporttisesti tai hipsteristi, trendiväreihin.

Kastroitu ukko ei hurahtaisi viidenkympin villitykseen, ei perustaisi uutta perhettä nuoremman naisen kanssa eikä lähtisi kavereidensa kanssa tien päälle etsimään hukattua nuoruuttaan.

Ja kun lapset olisi saateltu aikuisiksi ja lentäneet pesästä, mies ryhtyisi kanssamme harrastamaan uusia asioita kuten antiikkia,  puutarhanhoitoa tai teatteria. Kastraatin kanssa eläessämme meidän ei ehkä tarvitsisikaan hankkia spanielia tyhjän pesän syndroomaa paikkailemaan! Säästyisimme samalla pakkoliikunnalta ja  sängyssäkin olisi paremmin tilaa.

Ainoa miinus tosiaan on, että seksihalut voisivat hänellä olla aika vähäiset. Mutta eipä  mies sitten lankeaisi muihinkaan naisiin. Ja se on toki koko homman juju. Sillä jos saamme valita kahdesta vaihtoehdosta: mies voi kiinnostua muistakin naisista tai mies ei kiinnostu naisista ollenkaan, valitsemme todennäköisesti jälkimmäisen. Ja parasta olisi, että oma mies olisi kastroitu, mutta naapurin ei. Sillä flirttihän on elämän suola ja nainen kaipaa kohteliaisuuksia ja huomiota.

Tässä on nyt teknologialle hiukkasen haastetta…

Lopuksi haluan huomauttaa, että kirjoitin tämän ennen kuin olin nähnyt Kauhea nainen -elokuvan.