Vegaanibuumi on vallannut kahvilat ja tehnyt syömisestä entistä epäterveellisempää.

Välttelen viljoja, palkokasveja, sokeria ja hiilihydraatteja muutenkin. Kuulostaa helpolta tehtävältä, vaan ei ole. Kun menen kahvilaan, vitriinit pullistelevat leivonnaisia. Viljaa ja sokeria on tarjolla monessa muodossa. Trendikkäämmissä paikoissa  on nykyään pullien ja raakakakkujen joukossa värikäs rivistö smoothieita. Ilahdun niistä aina, mutta yleensä tulee pettymys, kun tenttaan henkilökuntaa. Vihersmoothiessakin on melkein aina sokeria.

Ennen, siis vielä pari vuotta sitten, salaatit pelastivat minut pulasta. Eivät pelasta enää, sillä lounassalaatit ainakin täällä meillä päin on miltei järjestään ruokaistettu kvinoalla, kuskusilla, bulgurilla, pavuilla, linsseillä ja muilla hiilaripommeilla.

Kun olen ihmetellyt tätä ja antanut palautetta, henkilökunnan vastaus on yleensä se, että niin monet ovat kasvissyöjiä tai vegaaneja. He haluavat salaattiinsa proteiinia. Selvä. Voisivatko ne proteiinit olla sitten erikseen eikä valmiiksi sekoitettuna salaattipuurona, jossa on ihan liikaa makuja ja raaka-aineita sekaisin?

Ollakseen trendikästä, ruuan pitää ilmeisesti olla tunnistamatonta mössöä, jota mussutetaan jonkun pitaleivän tai muun flatbreadin päällä tai välissä.

Kunnia vegaanien valinnalle ja hyville pyrkimyksille. Arvostan. Niin sanottu sipsikaljavegaanius on kuitenkin  joillekin tapa syödä epäterveellistä, prosessoitua ruokaa  ilman omatunnontuskia ja saada bonuksena maailmanpelastajan sädekehä. Pizzat, pastat, burgerit ja ranskalaiset. Tortillat, pitaleivät, sushit, burritot, sandwichit. Soijanakit, seitanit ja kaikenlaiset nyhdöt. Bisset, siiderit, colat ja energiajuomat.

Veikkaan, että tulokset vegaanibuumista ovat nähtävissä kahdenkymmenen vuoden päästä tauti- ja ylipainotilastoissa. Huvitankin itseäni usein kuvitteellisella aikakoneella. Muunnan mielessäni kahvilan söötit otsatukkatytöt  ja iloiset partaveikot viisikymppisiksi tädeiksi ja sediksi. Verenpaine, diabetes, metabolia, nivelvaivat ja sitä rataa. Hyi miten ilkeää minulta!

En usko,  että näillä eväillä syntyvä ruokaympyrä on läheskään yhtä hyvä kuin se Eviran virallinen totuus, johon en siihenkään usko. Pärjäämme hyvin ilman leipää ja perunaa. Pidän parhaana metsästäjä-keräilijän ruokavaliota, joka vallitsi ennen maanviljelyksen keksimistä. Mieluiten luomua. Riistaa, kalaa, vihanneksia, marjoja, sieniä.  En haluaisi yhtään tukea eläinten teollista kasvattamista enkä ruuan pilaamista lisäaineilla!

En pysty ihanteitani itsekään noudattamaan, sillä kunnollisen, tuoreen ruuan metsästäminen kaupoista on jo vaikeampaa kuin  oli esi-isillämme savanneilla ja viidakoissa. Ravintola-annoksia joutuu lähes aina säätämään tai sitten täytyy tehdä poikkeuksia poikkeusten perään ja kärvistellä. 

Näillä kulmilla ainoa silmissäni nuhteeton ravintola on Werner Bulevardilla: hiilloksella kypsytettyä ruokaa, lihaa, kalaa ja vihanneksia. Tiedän, mitä nyt ajattelette. Niinpä. Kalliiksi käyvät periaatteet. Tosin en ole Wernerissäkään kysellyt, mistä liha on peräisin. Kerran kysyin Korkeavuorenkadun kortteliravintolassa ja sain kokilta  reippaan vastauksen: tukusta. Jep.