Nyt on Helsingin Pride-viikko meneillään ja monessa paikassa näkee sateenkaarilippuja. Kävelylläni betonilähiössä näin ikkunassa toisenlaisen lipun.
Maleksin tihkusateessa läpi Kontulan karun keskustan ja silmäilin puolihuolimattomasti 1960-luvun jo hiukan rapistuneita kerrostaloja. Yhdessä asunnossa oli iso lippu mielenosoituksellisen oloisesti ikkunaan liimattuna. ”Katso, persulippu!”, melkein tokaisin ystävälleni, kunnes tajusin mitä olin sanomassa. ”Persulippu” ikkunassa
Terveisiä laiturinnokasta! Toisin sanoen olen poistunut mukavuusalueeltani Punavuoresta ja olen matkalla jossain ABC-Suomessa. Tämäkin ihmiskoe on tuottanut jo monia kiinnostavia havaintoja.
ABC-Suomi alkaa siellä, missä kuplani päättyy. Raja railona aukeaa, vaikka sitä ei olekaan karttaan piirretty. Tiedän olevani laajan ja tuntemattoman ”muun Suomen” puolella, kun huoltoasemilla ruokailijoiden tarjottimilla näkyy laseissa kotikaljaa, piimää tai – auta armias – maitoa!
Paljon nähdään maailmassa vaivaa seksikkään pukeutumisen eteen. Lähes yhtä tärkeää kuin houkutteleva seksiasu, on kuitenkin oikeaoppinen after sex –asu.
Ai siis mikä? Nevöhööd? After sex –asun tarkoitus on korostaa rentoutunutta olotilaa ja syventää sekä ylläpitää kumppanien yhteenkuuluvuutta rakastelun leijuvassa jälkitilassa. Tähän tarkoitukseen ei sovellu mikä tahansa flanellipyjama. Sehän tuhoaisi tunnelman heti.
Saunan jälkeen voi pukeutua Finlaysonin pyyhkeeseen
Helsingin keskustassa asuvana on helppo uskotella itselleen, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Maiseman vaihdos avaa toisen näkymän.
Vietän kesiäni Hangossa, joka on viime vuosina edelleen lisännyt suosiotaan ja ollut tänä kotimaanmatkailun kesänä varsinainen hittikohde. Ruuhkaa on hellepäivinä kaikkialla.Olen tietysti yrittäjien puolesta iloinen, vaikka ravintolajonoissa seisominen turhauttaakin.
Pienellä, yhden illan terassikierroksellani sain taas muistutuksen siitä, että Hanko
Näin juhannuksena kuten muinakin juhlapäivinä tulee mieleen lapsuusmuistoja. Isän opetukset olivat erilaisia kuin äidin, mutta tärkeitä nekin.
Olen tässä blogissa ja kirjassani viitannut moniin äidin viisaisiin neuvoihin. Isä on ollut hiukan sivuroolissa, niin kuin isät minun lapsuudessani usein olivatkin. Hänen vaikutuksensa oli kuitenkin suuri ja huomaan noudattavani monia hänen ohjeitaan edelleen.
Isän neuvot eivät liittyneet ihmissuhteisiin vaan käytännön asioihin ja siihen,
Tuleeko minusta nyt Lenita kakkonen? Pakko vain tilittää siitä, miten huonokäytöksisiä suomalaiset miehet ovat naista lähestyessään.
Kirjani ansiosta olen saanut julkisuutta molemmissa iltapäivälehdissä. Olen tästä tyytyväinen, toki, sillä jutut olivat klikkiotsikoita lukuun ottamatta ihan hyviä. Toisen jutun ilmestymisen havaitsin siitä, että puhelimeeni alkoi tulla viestejä jo aikaisin aamulla. Sain treffiehdotuksia ja kehuja tuntemattomilta miehiltä. Monet ehdotukset
Me naiset-lehden tuoreessa kyselyssä yli 40 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että kumppani ei saisi olla eksänsä ystävä. Jo nyt on kumma ajatus.
Itse olen karjalaisesta suvusta, jossa eksät ja nyksät olivat sukujuhlissa sulassa sovussa ja isoäitini piti yhteyttä joihinkin isäni eksiin pitkäänkin. Perheeseen otettua ei sieltä hevin poistettu.
Olen itse myös elänyt uusperheessä, jossa meidän molempien eksien kanssa piti sopia lasten aikatauluista, hankinnoista ja muutenkin
Ikäerosuhteita pidetään pinnallisina, mutta ne voivat olla jopa syvällisempiä kuin saman ikäisten suhteet. Kun tekee poikkeavan valinnan, sitä joutuu enemmän pohtimaan.
Sain eilen osallistua Yle Puheen Mahadura & Özberkan -ohjelman keskusteluun ikäerosuhteista. Vieraina olivat lisäkseni seksologi Tiina Vilponen ja toimittaja Venla Rossi. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että ikäerosuhteisiin liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia. Puheenvuoroissa tuli esiin
Esikoiskirjani Naisen kolmas elämä on parhaillaan Basam Booksilla kustannustoimittajan käsissä ja odotan kansiehdotusta. Jännittää tosi paljon.
Olen iloinen ja innoissani, mutta samalla jostain iskevät epäilykset. Näitä on varmaan jokaisella kirjoittajalla. Olenko ilmaissut itseäni oikein? Tavoittaako sanomani lukijat? Voiko kertomaani tarinaan samaistua?
Eilen luin kustantajalle toimittamani käsikirjoituksen ensimmäistä kertaa sen jättämisen jälkeen. Tulos oli, että itkin vuolaasti.
Kirsi Hytönen
© 2023 Luksusongelmia
Theme by Anders Noren — Up ↑
