Luin aamun Hesaria ja blogisuoni pullistui otsassa ihan pakottavasti. Päästäänkin heti alkuun ihan perimmäisiin kysymyksiin. Pitkäaikainen terapeuttini Johanna Ervast sanoo Hesarin jutussa (ja Väestöliiton blogissaan), että seksi kerran viikossa lauantaisaunan jälkeen on ihan ok.

Hän sanoo myös, että aikuinen ihminen jaksaa kyllä odottaa, jos toista ei huvita.

Hmm… Nyt väitän vastaan ja tarmokkaasti!

Allekirjoitan kyllä  ajatuksen sopimusseksin vapauttavuudesta, se poistaa turhan säätämisen. Ei tarvitse koko ajan sanattomasti tai muulla tavoin neuvotella ja tarkkailla salaa, koska toiselle mahdollisesti sopisi. Mutta mutta. Tuo terapeutin puhe sisältää ajatuksen siitä, että parin seksuaaliset halut eivät kohtaa ja että seksissä on lähtökohtaisesti jotain pulmallista. Miksi edes pitäisi olla sellaisessa suhteessa?

Minulla on kumppanini kanssa semmoinen sopimus, että seksiä on aina. Oli muuten edellisenkin kumppanin kanssa. Tai emme ole mitään sopineet, näin vain on. “Ei kiitos” on ihan tuntematon repliikki. Olemme suhteemme aikana tavanneet tasan kerran niin, että seksiä ei ollut. Kävimme taidenäyttelyssä.

Miksi seksiä pitäisi pantata? Jos seksiä alkaa säästelemään, seuraa ärtymistä, kiukuttelua, masennusta ja epämääräistä ahdistusta. Kinaa tulee helposti ja se taas on hyvä syy lykätä seksiä yhä kauemmas. Syntyy pahan kierre.

Jos on joku hankala keskustelu käytävänä, kannattaa kokeilla tätä:  pannaan ensin ja puhutaan sitten. Yleensä keskustelut on jätetty käymättä, koska ne eivät enää tunnu tarpeellisilta. Sovintoseksiä jo ennen riitaa  ja hupsista vaan, riitaa ei tarvita!

Onko parempaa terapiaa, onko suurempaa elämänvoimaa? Seksi vapauttaa kaikenlaiset endorfiinit, dopamiinit ja  oksitosiinit. Orgasmin tuottama mielihyvä ja tyydytys päihittää kaikki tuntemani huumeet, mukaan lukien urheilun.

Hyvän seksin jälkeen jaksaa ihan mitä tahansa ja mieliala pysyy korkealla. Vastoinkäymiset asettuvat omaan perspektiiviinsä eivätkä kasva möröiksi. 

Seksi on ilmaista ja terveellistä eikä välttämättä vaadi mitään välineitä tai rekvisiittaa. Se kuluttaa kaloreita ja nostaa kuntoa. Kaikki mitä tarvitaan on jalkojen välissä –  ja ennen muuta korvien välissä. Seksi ruokkii mielikuvitusta ja tuottaa uusia ideoita. Se tekee elämästä elämisen arvoista ja nostaa itsetuntoa.

Seksi ei lopu, ei ehdy eikä parane säästelemällä. Mitä enemmän sitä on, sen paremmaksi se muuttuu. Se auttaa vaihdevuosiongelmiin, helpottaa unettomuutta ja ruuhkavuosien kiireahdistusta. Tiedän, koska olen nämä kokenut.

Kuulen korvissani vastaväitteiden myrskyn. Juu sairaudet, lääkitys, erektio-ongelmat jne jne. Tiedän, tiedän enkä ole yhtään epäempaattinen. Puhun terveistä ihmisistä, joilla on kumppani tai vaikka useampi.

On surullista että pariskunnat piehtaroivat seksiongelmissa, riutuvat ja väsähtävät. “Olen parisuhteessa, missä seksi on kuollut jo ajat sitten, mutten halua luopua muuten toimivasta parisuhteesta. ” About joka toinen miesten  nettideittitilitys alkaa näin. Sanoisin, että seksitön parisuhde ei ole toimiva parisuhde. Naiset puolestaan julkaisevat itsestään paljastavia tyrkkykuvia, mutta samassa “myyntipuheessaan” kertovat, mikä kaikki EI käy. Tosi skitsoa.

Ja näkeehän näitä livenäkin. Miehet tuijottavat kapakoissa tuoppiaan lasittunein silmin, naiset näyttävät happamilta ja tympeiltä. Pariskunnat purkavat käyttämätöntä seksienergiaansa  muuhun nautiskeluun ja sublimaatioon, kuten lohtusyömiseen. Juovat itsensä tolkuttomaan tilaan, jotta välttäisivät pettymyksen kotona. Tai olisivat itse pois pelistä, ettei tarvitse taas selitellä. Sen  kuulkaas näkee naamasta…

Lakatkaa ihmiset ongelmoimasta siitä seksistä ja pankaa toimeksi!

Väestöliitto hoi: paljonko semmoiselle seksuaaliterapeutille maksetaankaan? Palkkaisitteko pätevän kokemusasiantuntijan?