Ennen sain orgasmeja, nykyään saan ooorgaaasmeja. Pidempiä, parempia ja useammin. Se johtuu iästäni.
Naisen orgasmeista on yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajaa tai tutkijaakin. Hetki sitten tekemäni googlaussession perusteella muun muassa tällaisia asioita väitetään: vaginaorgasmeja ei ole olemassakaan, naiset eivät välitä siitä saavatko orgasmin vai eivät, itsetyydytys lisää naisen mahdollisuuksia orgasmeihin yhdynnässä ja väsyneenä ei edes kannata yrittää.
En kyllä osta yhtäkään noista väitteistä.
Oma kokemusperäinen mielipiteeni on, että aina kannattaa yrittää ja aina voi myös onnistua. Harjoitus tekee mestarin, kuten muissakin lajeissa. Vaginaorgasmeja on olemassa, sanottiin asiasta mitä hyvänsä, mutta välttämättä kaikki naiset eivät koe niitä.
Luulisin, että silloin voi olla kyse fysiologisista seikoista kuten naisen ja miehen fyysisestä yhteensopivuudesta. Kaikkien kanssa ei onnistu, ihan kirjaimellisesti siis ei osu kohdalleen. Kumppanin taidoilla ja kemiallakin on asian kanssa tekemistä. Aika hiljattain – yllättävää kylläkin – on saatu selville, että klitoris on suurempi elin kuin päälle päin näkyy ja sen koko vaihtelee yksilökohtaisesti.
Naiselle onkin orgasmisyistä tärkeää löytää juuri itselleen sopiva kumppani ja siksi on väärin, että asiasta ei puhuta enemmän.
Kun mies seuraavan kerran kysyy “saitko sä?”, kannattaa vastata totuudenmukaisesti. Jos asiasta ei keskustella, alkaa huonon kierre parisuhteessa. Eipä sillä, että klitorisorgasmi kumppanin kanssa olisi yhtään sen huonompi kokemus kuin vaginaorgasmikaan. Teeskentely sen sijaan on huono vaihtoehto.
Itse aloitin säännöllisen, päivittäisen seksin 15-vuotiaana vakituisen kumppanin kanssa ja olen siitä erittäin kiitollinen. Opin asiat siinä iässä kuin pitääkin ja turvallisella tavalla. Koin elämäni ensimmäisen orgasmin yhdynnässä. Sain siis järisyttävän vastaansanomattoman todisteen vaginaorgasmista ensin ja muunlaisista sitten vasta myöhemmin. Se oli minulle hyväksi.
Onko nyt ihan pakko noin henkilökohtaisia asioita kirjoittaa kaikelle kansalle? No on kyllä.
Koen, että velvollisuuteni on jakaa elämässä kertynyttä tietoa. Olisin toivonut, että olisin voinut aikanaan puhua tästä aiheesta äitini kanssa. Orgasmivajeesta kärsivät ymmärtääkseni kaikenikäiset naiset. Jostain syystä orgasmin tavoittelua pidetään jotenkin suorituskeskeisenä ja haitallisena asenteena.
Mutta hyvät ihmiset, ja etenkin hyvät naiset, miksi seksiä ylipäätään pitää harrastaa, jollei juuri orgasmin vuoksi? Ihan sama kuin riittäisi että katselisimme kaiket päivät ruoka-annoksia ja maistaisimme vain haarukallisen. Kiukkuiseksihan siitä tulee. Kukaan ei ehdota, että mies ei piittaisi siitä, saako hän siemensyöksyn vai ei. Naisen sen sijaan pitäisi tyytyä keskeneräisyyteen. Ei todellakaan pidä. Orgasmi kannattaa oppia saamaan, vaikka siinä menisikin aikaa.
On myös sellainen tutkimustulos, että naisella ikä lisää mahdollisuuksia orgasmeihin ja että alle 25-vuotiailla naisilla on eniten orgasmiongelmia. Tämän kyllä uskon, sillä olen sen itse kokenut.
Miehillä taas asia on päinvastoin, ikä lisää orgasmivaikeuksia. Tästä voisikin jatkaa puumailuun ja ikäerosuhteisiin, mutta siitä toisen kerran.
Epätyydyttävä tai liian vähäinen seksi ei mitenkään voi olla hyväksi kenellekään. Orgasmi on kuin vitamiini, pitää virkeänä. Toivotan kaikille, joilla on siihen mahdollisuus, paljon seksiä ja hyviä orgasmeja. Maailma voi alkaa näyttää samalta kuin olisi pessyt ikkunat tai putsannut silmälasit.
Jane Fonda on tullut kaapista ja kommentoi suhtautumista ikääntyvien naisten seksualisuuteen:
https://galpost.com/81-year-old-jane-fonda-spoke-on-the-topic-of-age-and-sexuality/8089/
