Tornin Ateljee-baari on yksi Helsingin ikoneista. Ikävä kyllä omistaja ei arvosta sitä yhtä paljon kuin minä.

Kiistelty 1930-luvun pilvenpiirtäjä, jonka esikuvat olivat New Yorkissa. Huikea historia muun muassa valvontakomission päämajana. Hieno, elegantti rakennus ja sisämiljöö. Kaiken kruunaa kuuluisa Ateljee-baari, josta on näköala joka suuntaan.

Tornissa on vietetty loisteliasta elämää ja pidetty eksentrisiä juhlia. Se on ollut taitelijoiden ja boheemien suosima paikka. Lapuanliikekin siellä majaili. Kaikkea ovat sen seinät nähneet.

Helsingissä ei ole montaa muuta paikkaa, joita voisi edes hiukan verrata vaikka New Yorkin kuuluun Waldorf Astoria  -hotelliin. Tornissa on samaa menneen maailman nostalgiaa.

Sinne onkin mukava silloin tällöin kivuta fiilistelemään ja hengittämään oikein syvään omahyväistä helsinkiläisyyttään. Paikkaan liittyy paljon tärkeitä muistoja omankin elämäni eri vaiheista ja ihmisistä. 

Minusta on ihan kohtuullista, että niin ainutlaatuisessa paikassa drinkit ovat kalliita. Minusta niiden pitäisi olla vielä tuplasti kalliimpia. Se kuuluu asiaan, jotta miljöötä ja käyntiä osaisi asiaankuuluvasti arvostaa.

Kun itselläni oli Waldorf Astorian loisteliaassa salissa varaa vain kahvitteluun ja lasilliseen, se oli minusta ihan reilua. Pisti nöyräksi. Se on aina ollut ylemmän sosieteetin paikka ja hyvä, että perinteitä kunnioitetaan.

Ikävä kyllä Tornin omistaa Sokos Hotels.

S-ryhmä pilaa kaiken, mihin se koskee. Se muuttaa kullan tuhkaksi. S-ryhmän erikoiskyky on tehdä kaikesta keskinkertaista, hajutonta, mautonta ja mitätöntä. S-ryhmähän on pilannut myös ravintola Kappelin.

Sokos Hotelli tarkoittaa kaikkialta Suomesta tulvivia kokousmatkustajia, jotka ovat hankkineet edullisia ryhmätarjouksia. He pitävät aulabaarissa etko- ja jatkokokouksiaan ja puhuvat tylsää virkamiesjargonia. Fiilis on ihan sama missä tahansa S-hotellissa, oltiinpa Turussa tai Tampereella.

Kun viimeksi kävin Ateljee- baarissa, masennuin. Tunnelma huipulla oli kuin Narinkkatorilla. Isot, meluisat turistiryhmät  paksuine toppatakkeineen ja valtavine reppuineen ravasivat ahtaassa salissa edestakaisin terassilta toiselle. Ohi mennessään ryhmät tönivät seinän viereen ahtautuneita asiakkaita. Ovet paukkuivat, pöydät tärähtelivät, viini läikkyi. Portaat olivat tukossa koko ajan. Useimmat näköalaturisteista eivät ostaneet mitään.

Jo hissin ovella pitäisi pitäisi periä pääsymaksu niiltä, jotka tulevat vain näköaloja katsomaan tai legendaarista vessaa testaamaan. Toinen portaikko ja vähintään puolet baarista pitäisi rauhoittaa oikeille asiakkaille. Vähän respektiä.

Hyvä Sokos Hotels. Kaikkiin paikkoihin ei pidä soveltaa samaa, abc-tyyppistä, kaiken latistavaa brändiohjausta. Hotelli Torni on historiallisen Helsingin kruunu ja Ateljee-baari sen jalokivi. Historia on pääomaa, joka kertyy hitaasti vuosikymmenten aikana, mutta sen voi tuhota silmänräpäyksessä. Viisas omistaja kasvattaa pääomaansa!