Kuntosalilla on monenlaisia ärsyttäviä tyyppejä.  Tarkista, oletko yksi heistä.

Suomalainen tilan ja yksityisyyden käsitys on yleensä aika selvä. Välimatkaa naapuriin jätetään julkisilla paikoilla mielellään metrin verran ja vain pakon edessä tiivistetään. Baaripöydässä tuoppia ei saa siirtää näkymättömän keskiviivan yli tai kumpikin tuntee olonsa kiusaantuneeksi. Kannattaa muuten testata, tuoppi siirtyy omalle puolelleen viimeistään silloin, kun käyt vessassa.

Pari poikkeusta etäisyyskäsityksiin kuitenkin on. Metrin sääntö ei päde kaupungilla kävellessä eikä kuntosalilla. Kaupungilla suomalainen tuijottaa järkähtämättömästi eteensä eikä poikkea reitiltään vastaantulijan vuoksi, jolloin saattaa tulla fyysistä kosketusta. Esimerkiksi New Yorkissa, missä suurkaupungin ruuhkakäyttäytyminen on monilla jo geeneissä, vastaantulija tekee jo etäältä väistöliikkeitä ja pyytelee anteeksi. Ainoastaan siksi, että on ilmeistä, että jos hän jatkaisi samalla kurssilla, tulisi törmäys! I´m sorry, I´m sorry, on New Yorkin katujen taukoamaton taustamumina. Meillä on hiukan matkaa tähän.

Kuntosalilla pukuhuoneen liian kapeat kaapit pistävät ilmeisesti systeemimme täysin sekaisin. Koska yksilölle varattu 40 senttimetrin penkkitila kaapin edessä ei riitä kenellekään, metrin sääntö lentää romukoppaan saman tien ja villin lännen meininki tulee tilalle.

Salilla on monenlaista tilanvaltaajaa, joiden luokittelu on minulla vielä kesken. Havaittuja tyyppejä ovat joogaaja, somettaja, naispari, kyykkääjä, keppihyppelijä ja akrobaatti. Nämä lajit esiintyvät vain naisille tarkoitetuilla kuntosaleilla.

Joogaaja tarvitsee käyttöönsä yhden sijasta kolme mattoa, koska hän asettuu niille poikittain. Jos mahdollista, neljännen maton hän varaa puhelimelleen ja vesipullolleen. Hän on hyvin rasittava, sillä zen-tilastaan johtuen hän ei havaitse mitään ympärillään tapahtuvaa eikä hänen henkistynyttä olemustaan tohdi häiritä. Ei, vaikka tarvitsisi välttämättä ihan vain yhden maton. Joogaajan harjoitukset kestävät hyvin pitkään.

Somettaja istuu hypnotisoidun oloisena punnerruspenkillä tai laitteessa kännykkää selaillen ja varaa laitetta sometusalustakseen. Hän suorittaa valtaustaan hyvin sofistikoidusti – tekee muutaman liikkeen tai punnerruksen silloin tällöin, jottei paljastuisi ja joutuisi poistumaan paikoiltaan. Näitä yksilöitä pitää ymmärtää, sillä oletan kuntosalin olevan heidän ainoa oma hetkensä, pako sietämättömistä kotioloista.

Naispari on kuntoiluintensiteetiltään samankaltainen kuin somettaja, siis laiska, mutta pitää taukoamatonta kälätystä. Ystävykset oleilevat viereisissä laitteissa ja varaavat niitä molempia pitkään yhtäjaksoisesti kunnes siirtyvät varaamaan seuraavia viereisiä laitteita. He ovat somettajaa pahempi ilmiö, sillä he vievät enemmän tilaa ja pitävät kovempaa ääntä. Sama oletus salille tulon motiiveista pätee sekä heihin että somettajaan. Kotona on varmaankin kivampi sanoa menevänsä kaverin kanssa salille kuin baariin. Puhuminen on kuitenkin se pääasia.

Akrobaatti on kuntosalilla selvästikin väärässä paikassa, mutta ei tunnu välittävän siitä. Akrobaatti on pro-tasoa ja ylpeä siitä. Hän kuuluisi maajoukkueen harjoitusleirille. Käsilläseisonnat ja muut tasapainotemput vaativat tilaa ympärilleen jo ihan teoreettisen kaatumisvaaran vuoksi. Akrobaatin sisäänpäin kääntynyt, keskittynyt ilme muistuttaa, että itse olet vain säälittävä sunnuntaikuntoilija. Pysyttele etäällä ja odota.

Kyykkääjä on havaituista tyypeistä vastenmielisin. Hän ei välitä siitä, että olet lattialla tekemässä vatsaliikkeitä, vaan kyykkää ja tekee ojentajadippejä estottomasti punnerruspenkillä naamasi yläpuolella, miltei istahtaa päällesi. Ainoa keino selviytyä tästä on poistua kauemmaksi. Hän ei poistu eikä siirry.

Keppihyppelijä taas valtaa eniten tilaa, sillä hän on kepin vuoksi leveässä asennossa kuin ristiinnaulittu. Lisäksi hän tanssahtelee keppi olkapäillä sivuttain taskuravun tavoin. Ei kun alta pois muut.

Mikäkö olen itse? No, minä ja personal trainerini saatamme myös viedä jonkin verran tilaa ja pitää ääntä, mutta vastaavasti muut salilla olijat saavat ilmaista ohjausta, mistä heidän pitäisi olla vain kiitollisia.

“Vielä viisi. Loppusuoralla ollaan. Jaksaa, jaksaa…Hyyyvä!”