Tag: seksuaalisuus

Heippa, täällä Kirsi, 61 v!

Nainen, joka kirjoittaa seksistä, menettää natsansa. Minustakin on nyt tehty ihan vain Kirsi, 61 v.  Ennen minulla oli titteli tai ammatti. Nyt olen vain “nainen, joka  etsii netistä rakastajia”.

Hätkähdin, kun tuli uusi naistenlehti postiluukusta ja selailin sitä puolihuolimattomasti. Siinä oli juttu, joka alkoi  sanoilla Kirsi Hytönen, 61. Ei titteliä, ei ammattia, ei edes blogini osoitetta. Piti mennä siitä paikasta ulos sikarille kiroilemaan. En ole toipunut vieläkään. Hyvät kollegat, olen toimittaja!

On minut mainittu lehdissä joskus ennenkin, vaikkakaan ei iltapäivälehdissä. Ennen minua kutsuttiin toimittajaksi tai yrittäjäksi. Joskus mainittiin koulutuksenikin, valtiotieteen maisteri. Sen, että otsikkoon ei mahdu pitkiä määritelmiä, hyväksyn kyllä mukisematta.  Juttuun mahtuisi, vaan ei ole näköjään tarpeen. En usko kuitenkaan, että olisin yhtäkkiä noussut samaan sarjaan kuin Veskut, Hjallikset, Siltsut ja muut koko kansan etunimijulkkikset. Titteliäni ei mainita, koska edustan jotain muuta, naista, joka tekee jotain ikäänsä nähden poikkeuksellista.

Ikäni ei aiemmin kiinnostanut ketään. En myöskään itse pitänyt siitä meteliä, koska ikääntyminen ei ole mitenkään miellyttävää. Koen olevani korkeintaan 45-vuotias. Tuntuu kauhealta, kun ikääni tungetaan joka paikkaan aivan kuten lasten, joiden ikä määrittää sitä, miten heidän aikaansaannoksiinsa pitää suhtautua.  Tuskin olin päässyt tytöttelystä, kun alkoi mummottelu. Olen aika hämilläni tästä.

Tälle mitätöinti-ilmiölle on varmaan joku tieteellinen selitys tai nimitys ja sitä varmaan on tutkittu feministisessä tutkimuksessa. Kertokaa te, jos tiedätte.

Toki,  ihan itse nostin kissan pöydälle ja pistin silmukan kaulaani,  kun aloin kirjoittaa varttuneen naisen seksuaalisuudesta. Ei se silti poista muita ominaisuuksiani tai taitojani. Ajattelin, että juuri minun kuuluukin siitä kirjoittaa, koska olen akateemisesti koulutettu, omillani pärjäävä, joillain mittareilla menestynytkin, miehisessä maailmassa työskennellyt taloustoimittaja. Ajattelin, että sanomisillani olisi jotain painoa.

Tulos on kuitenkin ilmeisesti se, että mahdollinen yhteiskunnallinen painoarvoni ja statukseni katosi taivaan tuuliin ja minusta tuli ennen muuta nainen.

Se on asia, jota vastaan olen taistellut koko ikäni ja on turhauttavaa törmätä siihen vielä tässä vaiheessa elämää, kun on omasta mielestään suorittanut ja pätenyt jo ihan tarpeeksi työelämässä. 

Minut on leimattu myös seksiin kertakulutushyödykkeenä suhtautuvaksi pinnalliseksi turhakkeeksi. En tunnista itseäni tuosta. Se, että olen yrittänyt selittää seksin tärkeyttä, ei tarkoita, että pitäisin sitä kertakulutushyödykkeenä, päin vastoin. Esimerkiksi se, että etsii kumppania netistä, tarkoittaa, että on aloitteellinen asiassa, jota pitää itselleen välttämättömänä –  ei suinkaan sitä, että pitää asiaa turhanpäiväisenä.

Jos olisin mies, kalenterini olisi jo buukattu täyteen firmojen seminaareja, joissa kävisin saarnaamassa seksuaalisuuden keskeisestä vaikutuksesta luovuuteen ja jaksamiseen.

Minulla olisi varmaan oma talk show, kustantajat pyytäisivät minulta elämäntaito-oppaita ja opetuslapset taputtelisivat minua olalle jokaisella baarireissulla. Mielipidettäni kysyttäisiin joka asiasta ja puolueet kosiskelisivat kilpaa ehdokkaakseen. Eipä silti, että sellaista toivoisin.

Vai olisiko sittenkin toisin? Jos olisin mies, olisiko minut jo lynkattu moninkertaisesti somessa ja vauva.fi -keskustelupalstalla?

Olisi varmaan, mutta ei ilman titteliä kuitenkaan. 

Mies pettää aina

Naiset, siskot. Nyt kerron jotain, mitä ette haluaisi tietää – enkä minäkään. Miehenne haluaa koko ajan muita naisia. 

Jos haluatte, että rinnallanne on riutuva kumppani, lopettakaa lukeminen tähän.

Miehet haluavat koko ajan muita naisia. He haluavat paljon naisia. Mitä useampia, sen parempi. Laadulla ei ole niin paljon väliä. Se ei tarkoita, että he eivät rakastaisi meitä. Jo  äiti tiesi tämän ja kertoi sen minulle, mutta en tietenkään uskonut.

En nyt tarkoita kirjaimellisesti jokaikistä miestä, vaan yleistän, kärjistän ja hiukan provosoin. Tiedän, että monen ensimmäinen reaktio on “ei ainakaan minun mieheni”. Voi olla totta tai olla olematta.

Saa sataa niskaan tulta ja tulikiveä ja voitte leimata minut joksikin muumioksi tai takapajuiseksi pirkkoarstilaksi. Ihan sama.

Jaan elämän varrella kokemuksesta kertynyttä oppia, joka on itsellenikin ollut ja – on yhä– vaikea pala nieltäväksi. Kulttuurimme kun nykyhetkellä perustuu romanttisen rakkauden ihanteelle ja yksiavioiselle parisuhteelle. Sen varaan rakennetaan kirjat, elokuvat, unelmat ja ikävä kyllä myös elämät.

Olen kuullut monien eri-ikäisten miesten tilityksiä ja tunnustuksia. He rakastavat kyllä usein sitä yhtä, ainakin yhtä kerrallaan, mutta haluavat silti seksiä mahdollisimman monen muun naisen kanssa.  Let´s face it. Jokainen vastaantuleva nainen on miehelle potentiaalinen seksikumppani ja tulee arvioiduksi sillä perusteella.

Vaikka ilmekään ei miehesi kasvoilla värähdä, hän on tehnyt kriittisen katsastuksensa nanosekunnissa. 

Kannattaa  järjestää elämänsä tämän faktan varaan. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Itse olen tunne-elämältäni aika perinaisellinen nainen, vaikken ehkä sellaiselta vaikuta. Olenhan itsenäinen, rohkea, taloudellisesti omillani ja niin edelleen.  Minulle riittäisi silti vallan hyvin yksi hyvä rakastaja ja kumppani. Mutta jos haksahdan normin mukaiseen parisuhteeseen, iskee ennen pitkää hirvittävä mustasukkaisuus ja omistamisen halu. Näin näyttää käyvän useimmille muillekin naisille.  Mustasukkaisuus on syöpä, joka tuhoaa lopulta suhteesta kaiken hyvän. 

Naiselle riittää havaintojeni mukaan yleensä yksi kunnon mies, joka huolehtii hänen seksuaalisista tarpeistaan ja sitoutuu häneen ja mahdollisiin lapsiin. Miehelle taas tärkeintä on metsästää ja valloittaa. Jos tämä opetettaisiin jo kotona tai koulussa, olisikohan naisten helpompi se hyväksyä, olla pätkääkään piittaamatta kilpailijoistaan tai parhaassa tapauksessa ottaa miehen taipumus  myönteisellä tavalla huomioon?

Tilanne ei muutu, vaikka miehellä olisi kumppanina mimmoinen häikäisevä kaunotar tai lumoava seksipakkaus. Voitte lukea Seiskaa tai  Iltalehteä tai mitä näitä nyt on.  Komistusnäyttelijä sejase petti kaksikymppistä mallivaimoaan senjasen kanssa.  Katso kuumat kuvat!   Näin on ollut maailman sivu. Minulle on myös kerrottu, että rakastuneena mies vasta huomaakin kaikki muut  naiset. Tässäkin nainen on erilainen. Uusi ihana rakastettu täyttää mielen kokonaan.

Miehen ei tietenkään tarvitse kaikkia yllykkeitä toteuttaa eikä tarttua jokaiseen tilaisuuteen, ei ehkä yhteenkään, mutta hänellä pitäisi olla lupa sisäiseen miehuuteensa, ilman että naisensa hermostuu. Jo pornon katsominen häiritsee joitakuita naisia, mutta se nyt on vähintä, mitä voi sallia. Eihän mielikuvitusta sentään voi kahlita.

Emmehän me halua, että mies sammuttaa sisimpänsä? Haluamme kai, että mies tulee luoksemme vapaaehtoisesti ja innokkaasti ja pysyy rinnallamme, vaikka hänellä on kykyjensä ja vetovoimansa rajoissa valittavanaan kaikki maailman naiset – eikä pakosta, velvollisuudesta tai hylätyksi tulemisen pelosta?

Minä ainakin haluan testosteronintuoksuisen oikean miehen, enkä nitistettyä halinallea.  

Tietysti  jokainen pariskunta tekee päätöksensä itse omista lähtökohdistaan, mutta miehen ja naisen ominaislaatu olisi hyvä tiedostaa ja ottaa huomioon, eikä säntäillä silmät ummessa ja pettyä katkerasti.

Myönnän toki, että vapaa suhde on myös riski, mutta sanoisin, että se on riski lähinnä naisten omistushalun vuoksi. Ne muut naiset saattavat hyvinkin alkaa vaatia lisää tilaa ja aikaa, vaikka miehellä oli mielessä vain pikku seikkailu.

Parisuhde on melko tyhmä keksintö. Etenkin miehen ja naisen välinen. Olemme erilaisia olentoja ja jatkuva yhdessäolo uuvuttaa molemmat, koska tarpeet ja toiveet ovat erilaisia. Halusin kirjoittaa aiheesta, koska se on tabu. Etenkään mies ei saisi tällaista sanoa, täytyy siis naisen tarttua tähänkin asiaan. En odota kannustavaa palautetta.

Uskon, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos eläisivät laumassa, jossa voisivat harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa ja jossa lapsista pidettäisiin huolta yhdessä. Jostain syystä ihmisyyteen kuuluu kuitenkin ilmeisesti erottamattomasti omistushalun ja kateuden lisäksi normien, moraalin ja uskonnon kaltaisia oppirakennelmia, jotka suitsitaan rajoittamaan seksuaalisuutta. Ennen länsimaissakin kahlittiin etupäässä naisen seksuaalisuutta, nyt myös miehen.

Eräänlaista edistystä siis.

Ai, luulin sun pojaksi

Tullaanpas nyt kaapista ulos heti alkuun, niin tiedetään missä mennään. Olen nimittäin semmoinen puuma. Kumppanini on minua puolet nuorempi – siis 30-vuotias. 

Eikö hän olekaan sun poika? Onkos toi sun uusi toyboy ? Näitä on kuultu.

Tässä olisi tyrkyllä se normitapa lähestyä asiaa. Että antakaa pliis meidän olla rauhassa. Olemme kuin mikä tahansa pariskunta. Katsokaa vaikka tasavallan presidenttiä! Eikö ole soma  tuo Niinistö-Haukion perhe. Tai muistatteko Paavo Lipposen  ja Päivin? Entäs Pekka Haavisto ja Antonio?  Eihän ikäero mitään merkitse.

En lähde näin helppoon. Ikäerolla ON merkitystä. Minulle ainakin.  Kun olin  aivan nuori, minua kiinnostivat vanhemmat miehet ja muutenkin itseäni vanhemmat ihmiset. Ihailin, kunnioitin, halusin oppia ja omaksua. Nyt minua kiinnostavat itseäni nuoremmat ihmiset. Huomasin tämän taipumukseni viidenkympin korvilla, silloin kun elämäntilanne salli miettiä asioita uusiksi ja tavallaan myös  pakotti siihen.

Tajusin, että lehti on kääntynyt ja oppi  tuleekin nyt itseäni nuoremmilta. Huomasin myös, että on paljon nuoria miehiä, joita kypsemmät naiset kiinnostavat. Kiitos aviomiehelleni, joka auttoi minua silloin havaitsemaan asian. Siinähän on paljonkin järkeä. Nainen säilyy toimintakykyisenä keskimäärin pidempään kuin mies, joskaan ei lisääntymiskykyisenä. Kaikki nuoret miehet eivät halua lisääntyä tai se ei ole ainakaan ykkösprioriteetti samassa iässä kuin monille naisille. Kokenut nainen on sinut seksuaalisuutensa kanssa ja nuori mies on loputtoman utelias ja jaksava. Tämän nyt tietää jokainen naistenlehti- ja kyökkipsykologi, ainakin teoriassa. Niin tylsää, ettei viitsisi tässä edes toistaa. Käytännön toteutus on kuitenkin jäänyt harvojen harteille.

Mitä uutta syntyy kahden samanlaisen kohtaamisesta? Firmoissakin kammotaan “siiloutumista”  ja keksitään keinoja olla vuorovaikutuksessa naapuridivisioonan kanssa. Erilaisuudesta syntyy uutta ja kiinnostavaa. Kun puhutaan ikäeropareista, nuorempi leimataan helposti onnenonkijaksi. Sana sinänsä on muuten hauska, miksei onnea saisi onkia? Onnen tavoittelu on ihmisoikeus. Mutta tällä tarkoitetaan taloudellisen hyödyn tavoittelua. Vanhemmalla osapuolella on tyypillisesti enemmän rahaa tai statusta, josta nuorempi voi hyötyä. Jos se sopii molemmille ja tuottaa molemmille iloa, sehän on vain hyvä. Ei tarvitse hampaat irvessä taistella jokaisesta sentistä.

Kokemuksesta on myös hyötyä ihmissuhteissa. Monet kompastuskivet ovat jo tuttuja eikä maailma kaadu yhtä helposti kuin nuorena. Vanhempana osaa olla myös aidosti kiitollinen siitä mitä saa, koska tietää jo, että ihan kaikki ei elämässä onnistu.

Ikäero on kiehtova. Puhun nyt vain omasta, en kumppanini puolesta. Häntä saattavat minussa kiehtoa muutkin asiat, niinkuin hänessäkin minua. Mutta melko varmaa on, että jos olisin häneen törmännyt saman ikäisenä, ei siitä olisi mitään suurempaa syntynyt. En siis ole hänen kanssaan ikäerosta huolimatta vaan lähtökohtaisesti ikäeron vuoksi.

Nyt kun olen ajat sitten täyttänyt osuuteni lisääntymisketjussa, voin katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Kun en alitajuisesti, biologisesti tai käytännössäkään etsi isää tuleville lapsilleni, voin etsiä jotain ihan itselleni vain eikä tarvitse miettiä kauanko tämä kestää. Mikään tässä iässä ei enää kuitenkaan kestä kauhean kauan.

Ennen naureskeltiin homoille. Nyt homot kelpaavat kunhan vain menevät naimisiin ja luopuvat moraalittomasta vaihtoehtokulttuuristaan ja  hämäristä klubeistaan. Vammaisseksi, vanhusseksi, esineisiin kohdistuva seksuaalisuus, itsensä kanssa naimisiin meneminen. Lesbot, transut, transseksuaalit, biseksuaalit, aseksuaalit ja mitä näitä nyt on.

Kun naureskelette minulle, niin muistakaahan, että naureskelette yhdelle seksuaaliselle suuntautumiselle ja saatatte jonain päivänä hävetä sitä. Toistaiseksi yritän ottaa kaiken ilon irti friikkinä olemisesta. Jonkunhan se pitää tehdä.

Täällä vähän samasta aiheesta:

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201803222200823542_rk.shtml?_ga=2.84633436.414336914.1521900545-1648091011.1493042674

 

 

© 2019 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑