Sivu 2 / 6

Saitko sä? Orgasmin anatomia

Ennen sain orgasmeja, nykyään saan ooorgaaasmeja. Pidempiä, parempia ja useammin. Se johtuu iästäni.

Naisen orgasmeista on yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajaa tai tutkijaakin. Hetki sitten tekemäni googlaussession perusteella muun muassa tällaisia asioita väitetään: vaginaorgasmeja ei ole olemassakaan, naiset eivät välitä siitä saavatko orgasmin vai eivät, itsetyydytys lisää naisen mahdollisuuksia orgasmeihin yhdynnässä ja väsyneenä ei edes kannata yrittää.

En kyllä osta yhtäkään noista väitteistä.

Oma  kokemusperäinen mielipiteeni on, että aina kannattaa yrittää ja aina voi myös onnistua. Harjoitus tekee mestarin, kuten muissakin lajeissa. Vaginaorgasmeja on olemassa, sanottiin asiasta mitä hyvänsä, mutta välttämättä kaikki naiset eivät koe niitä.

Luulisin, että silloin voi olla kyse fysiologisista seikoista kuten naisen ja miehen fyysisestä yhteensopivuudesta.  Kaikkien kanssa ei onnistu, ihan kirjaimellisesti siis ei osu kohdalleen. Kumppanin taidoilla ja  kemiallakin on asian kanssa tekemistä.  Aika hiljattain – yllättävää kylläkin –  on saatu selville, että klitoris on suurempi elin kuin päälle päin näkyy ja sen koko vaihtelee yksilökohtaisesti. 

Naiselle onkin orgasmisyistä tärkeää löytää juuri itselleen sopiva kumppani ja siksi on väärin, että asiasta ei puhuta enemmän.

Kun mies seuraavan kerran kysyy “saitko sä?”, kannattaa vastata totuudenmukaisesti. Jos asiasta ei keskustella, alkaa huonon kierre parisuhteessa. Eipä sillä, että klitorisorgasmi kumppanin kanssa olisi yhtään sen huonompi kokemus kuin vaginaorgasmikaan. Teeskentely sen sijaan on huono vaihtoehto.

Itse aloitin säännöllisen, päivittäisen seksin 15-vuotiaana vakituisen kumppanin kanssa ja olen siitä erittäin kiitollinen. Opin asiat siinä iässä kuin pitääkin ja turvallisella tavalla. Koin elämäni ensimmäisen orgasmin yhdynnässä. Sain siis järisyttävän vastaansanomattoman todisteen vaginaorgasmista ensin ja muunlaisista sitten vasta myöhemmin. Se oli minulle hyväksi.

Onko nyt ihan pakko noin henkilökohtaisia asioita kirjoittaa kaikelle kansalle? No on kyllä.

Koen, että velvollisuuteni on jakaa elämässä kertynyttä tietoa. Olisin toivonut, että olisin voinut aikanaan puhua tästä aiheesta äitini kanssa. Orgasmivajeesta kärsivät ymmärtääkseni kaikenikäiset naiset. Jostain syystä orgasmin tavoittelua pidetään jotenkin suorituskeskeisenä ja haitallisena asenteena.

Mutta hyvät ihmiset, ja etenkin hyvät naiset, miksi seksiä ylipäätään pitää harrastaa, jollei juuri orgasmin vuoksi? Ihan sama kuin riittäisi että katselisimme kaiket päivät ruoka-annoksia ja maistaisimme vain haarukallisen. Kiukkuiseksihan siitä tulee. Kukaan ei ehdota, että mies ei piittaisi siitä, saako hän siemensyöksyn vai ei. Naisen sen sijaan pitäisi tyytyä keskeneräisyyteen. Ei todellakaan pidä. Orgasmi kannattaa oppia saamaan, vaikka siinä menisikin aikaa. 

On myös sellainen tutkimustulos, että naisella ikä lisää mahdollisuuksia orgasmeihin ja että alle 25-vuotiailla naisilla on eniten orgasmiongelmia. Tämän kyllä uskon, sillä olen sen itse kokenut.

Miehillä taas asia on päinvastoin, ikä lisää orgasmivaikeuksia. Tästä voisikin jatkaa puumailuun ja ikäerosuhteisiin, mutta siitä toisen kerran.

Epätyydyttävä tai liian vähäinen seksi ei mitenkään voi olla hyväksi kenellekään. Orgasmi on kuin vitamiini, pitää virkeänä. Toivotan kaikille, joilla on siihen mahdollisuus, paljon seksiä ja hyviä orgasmeja. Maailma voi alkaa näyttää samalta kuin olisi pessyt ikkunat tai putsannut silmälasit.

Mies, älä tee näin!

Näin sun kuvan lehdessä. Oletko vielä seksiseuraa vailla? Täällä olisi kiinnostunut nuori mies.

Niin. Haluaisinko tavata jonkun näistä Jereistä, Joneista tai Tomeista,  joilta saan päivittäin viestejä eri kanavissa? En  siis todellakaan tiedä, koska he eivät kerro itsestään mitään.

Usein pohdin, mistä kumpuaa miesten loputon itseluottamus.  He näkevät tekstin, jossa nainen  puhuu seksistä. Selvä homma, nainen on tarjolla ja tyrkyllä. Koska nainen kirjoittaa seksistä, hän on puutteessa ja kaipaa pelastajaa. Lähetänpä hänelle tekstarin!

Jonoon vaan kaikki. Yrittänyttä ei laiteta, niinhän se äitikin sanoi.

Tv- ohjelmassa asiantuntijana  esiintynyt ystäväni sanoi samaa. Miehet lähettävät hänellekin näitä “Hei mä näin sut”- viestejä, vaikka hän oli tiukan asiallisessa ajankohtaisohjelmassa puhumassa kaupunkisuunnittelusta.

Näyttäytyi julkisesti ilman burkhaa! On siis vapaata riistaa!

Jonkinlainen selkäydinrefleksi lienee kyseessä. Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään menetellä noin vaikka olenkin naiseksi varsin aloitteellinen. Tai, no, 13-vuotiaani kirjoitin  kyllä fanikirjeen idolilleni.

Jos joku teistä  viestittelevistä miehistä nyt sattumoisin lukee tämän, annan ihan ilmaisia ohjeita. Kannattaa kertoa itsestään jotain, mieluusti jotain kiinnostavaa, kuten että olet jousiampuja tai  shakkimestari tai muuten vain superälykäs ja lisäksi hyvännäköinen. 

Jos ei ole kauheasti valttikortteja suotu, hyvä konsti saada nainen kiinnostumaan on kertoa, miksi kiinnostuit juuri hänestä ja mitä sinulla olisi mielestäsi annettavaa. Vähän niin kuin rekrytointi-ilmoitukseen vastaaminen. Tosin en ole laittanut mitään rekrytointi-ilmoitusta, paitsi Tinderiin  ja sinnekin ihan työn puolesta.

Miksi ihmeessä vastaisin tuntemattoman miehen (oletetun) viestiin, jossa ei ole mitään sisältöä? Paljon helpompaa olisi mennä ovesta ulos ja poimia kadulta ensimmäinen vastaantulija. Ainakin näkisin, millä tyyppi näyttää.

En ole niin epätoivoinen, en sinne päinkään. En ole ollenkaan epätoivoinen enkä puutteessa. Kun lähetätte “oletko vielä seuraa vailla”-viestejä, loukkaannun siitä, että luulette että olen.

“Nyt katsotaan, oletko tosiaan etsimässä seksiseuraa vai puhutko vaan lämpimiksesi”. Terveisin Make. Hui! Hyvä Make, jos tarvitsisin seksiseuraa, en hankkisi sitä sinulta. 

Sitten ovat nämä kalunkuvat. Jessus. Melkoisella varmuudella voin sanoa, että yksikään nainen ei kiinnostu miehestä pelkästään SEN kuvan perusteella. Juu ei kiinnostu. Ei. Sille pitää saada vähintäänkin kasvot.

Miksi te hyvät äidit ette kerro tätä pojillenne? 

Teille miehille, joiden mielestä suoraan asiaan meneminen on selkeää ja johdonmukaista, voin kertoa, että se ei toimi. Ei nainen syty siitä, että randomheppu ilmoittautuu. Motivoituisitteko  yrittämään enemmän, jos kerron että keskustelu on naiselle yksi keino selvittää, olisiko mies mahdollinen seksikumppani ?  Ei keskustelua, ei seksiä. Vaikeaa?

Ja sinä Reijo, 63 v. Älä pls enää ikinä lähetä minulle niitä “haluaisin suudella pakaroitasi”- tyylisiä viestejä. Koen ne seksuaaliseksi väkivallaksi. Minut on liiankin helppo googlata ja löytää yhteystietoni. Olen liikkeellä avoimin kortein enkä huutele puskista. Miksi siis minua pommitetaan nimimerkkien suojasta?

Koska olen nainen, minun pitänee olla kiitollinen, ettei ole vielä tullut tappo- tai raiskausuhkauksia.

Olen yleensä valmis katsomaan asioita miesten näkökulmasta, mutta joskus vaan menee hermot. Tuntuu kuin olisin tikkataulu. Toisaalta, niin kauan kuin tulee läähätysviestejä, olen ehkä ihmisten kirjoissa. Koska olen nainen, minun pitää olla siitä kiitollinen.

Onko sinullakin edustusmies?

Ilta-Sanomien kolumnissani pohdin, mihin naiset oikeastaan tarvitsevat miestä.

”Puhutaan edustusvaimoista, mutta ainakin Suomessa on paljon enemmän edustusmiehiä. Niitä, joiden tehtävä on toimia naisen kulissina.
Naiset piiskaavat miehiään suorittamaan milloin mitäkin, jota he itse pätisivät viiteryhmänsä silmissä. Raahaavat pitkäveteisiin kulttuuritapahtumiin, juhliin seisoskelemaan viinilasi kourassa ja pakottavat kaiken kukkuraksi pukeutumaan pastellinvärisiin kukkapaitoihin.”

Lue koko kolumni:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006016693.html?fbclid=IwAR22c2zQJzDT-XW33n6UKcjtYTC_PQVkVJOTBptbygCBdqXarq

Seksiä suihkussa?

Uusin kolumnini Ilta-Sanomissa.  Lue, millaista seksiä ei kotona kannata kokeilla!

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005989351.html

 

Paras julkkis on surkimus

Millainen julkkis kelpaa suomalaisille? Miespuolinen urheilija tai muusikko, joka ei herätä kateutta kenessäkään. Saavutukset ja hyvät ominaisuudet pitää kompensoida esimerkiksi juomisella, sairaudella tai konkurssilla.

Matti Nykäsen kuolema sai minut miettimään asiaa, jota usein pohdin. Mäkikotkan kuolinuutinen oli kenties odottamaton, mutta reaktiot siihen odotettuja. Veikkaan, että kansallissankari on nyt rakastetumpi kuin koskaan ja julkista suremista kestää hautajaisiin saakka.

Matti Nykänen kelpasi kylläkin kansalle jo eläessäänkin, koska hän ei herättänyt kateutta muissa miehissä. Julkkiksen pitää olla sellainen, jota jokainen jätkä voi mennä olalle läiskimään baarissa tai huoltoasemalla. Sellainen, jonka saavutukset ovat kaikkien ymmärrettävissä, kuten euroviisuvoittaja tai urheilusankari. 

Mikään ydinfyysikko tai nykytaiteilija ei kelpaa kansallissankariksi, korkeintaan hetkellisesti, jos sattuu voittamaan jotain Nobel-tasoista.

Oikea, hyvä julkkis on kuten Vesa-Matti Loiri tai vaikkapa Kari Tapio-vainaja. Herkästä ja hienosta artistiminästään huolimatta vähän rumanpuoleinen ja helposti lähestyttävän oloinen. Sössöttävä ja huumeiden syömä hampaaton rock-legenda kelpaa myös.

Jos julkkisartisti on vähänkään komea, se pitää kompensoida alkoholismilla, ikääntymisellä, konkurssilla tai sairaudella,  joihin jokainen meikämandoliini voi samastua.

Danny ei näistä syistä yhtä ole hieno mies kuin edellä mainitut. Vaikka hän vanheneekin, hänen bisneksensä näyttävät  menestyvän ja kainalossa on entistä nuorempia naisia. Semmoinen on kadehdittavaa ja ärsyttävää. 

Älykkyys  julkkiksessa on myös epäilyttävää ja sitäkin pitää kompensoida. Esimerkiksi Jari Tervo on selvästi liian älykäs koko kansan julkkikseksi, vaikka ei olekaan komea. Tervo on kompensoinut älykkyyttään olemalla hauska televisiossa.

Älykkyys pitää tavalla tai toisella valjastaa koko kansan viihdyttämiseen. Ainoastaan silloin se on hyväksyttävää.

Nainen ei julkkiksena voi ikinä edetä “hieno mies” tai sankariluokkaan eikä voi myöskään kompensoida vanhenemistaan oikein mitenkään. Vanheneminen ei ole naisjulkkikselle hyväksi. Siksi kaikken  lenitojen, vickyrostien ja hannelelaurien pitää pysyä naftaliinissa, tukka ja meikit samantyylisinä hautaan saakka. Miespuolinen julkkis voi rauhassa rapistua, kaljuuntua ja kasvattaa kaljamahaa. Se on jopa toivottavaa.

Paras julkkis on siis mies ja ehdottomasti juuri sellainen kuin Matti Nykänen oli. Urheilu-ura on onnellisesti takana ja mitalit säilötty kansakunnan muistiin. Mies itse törttöili jatkuvasti  ja pysyi siksi  otsikoissa generoiden vitsejä ja tarinoita. Millään sähläämisellään hän ei kuitenkaan voinut ottaa suomalaisilta mitaleja  eikä aikanaan tuottamaansa kunniaa pois ja siksi hän sai kaiken anteeksi.

Tärkeää on myös, että sankarijulkkis on tehnyt koko ikänsä yhtä ja samaa asiaa, sitä josta hänet tunnetaan. Muutokset herättävät suomalaisella epäluuloja. Urheilija tai ex-missi voi kyllä ruveta “artistiksi”, koska  se on enemmänkin semmoista puuhastelua, mutta ei mihinkään vakavampaan. Jos Matti Nykänen olisi mennyt politiikkaan ja vaikka jotenkin pärjännyt siellä, hän olisi luultavasti herättänyt ärtymystä tai halveksuntaa tai molempia. 

Älä valita, vaihda elämää!

Tyhmyydet kannattaa tehdä vasta kypsällä iällä, kun on jo varmisteltu elämän peruspilarit. Sitten voikin pistää kaiken uusiksi.

Yleinen käsitys on, että nuorena on hyvä hölmöillä, että sitten aikuisena on rauhoittunut ja juoksut juostu. Minusta kannattaa tehdä ihan päinvastoin. Nuorena on kivaa ja jännittävää joka tapauksessa, koska, no, on nuori ja kaikki on uutta. Keski-iässä alkaa  useimmilla olla hiukkasen tylsää joka tapauksessa. Tässäkö tämä nyt oli?

Viisikymppisenä koin itsekin, että olen tyhjän päällä. Kaikki minkä eteen olin ponnistellut, tuntui valuneen hukkaan. Menestyjän viittaa oli yhä raskaampi kantaa. Sisäisesti koin epäonnistuneeni. Oli sellainen “takana loistava tulevaisuus”-olo. Minusta oli hyvää vauhtia tulossa “täti” ellei peräti “mummo”.  Minuus oli ihan hukassa.

Tuossa tilanteessa ei auta  muu, kuin vaihtaa jotain: asuntoa, työtä, kumppania tai näitä kaikkia.

Kaukomatka Aasiaan tai Huippuvuorille ei ole mikään ratkaisu, ainoastaan tilapäinen lykkäys. Itse muutin perheasunnosta vuokrayksiöön, ryhdyin elämään sinkkuelämää ja  istuskelemaan baareissa. Laihdutin 20 kiloa, muutin hiusväriä ja pukeutumistyyliä. Ryhdyin deittailemaan netissä. Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka eivät tienneet minusta mitään. En myöskään kertonut itsestäni enempää kuin oli pakko. 

Tein ihmiskoetta itselläni. Oli kiinnostavaa testailla, minkä vaikutuksen tein ilman ammattia, titteliä tai muuta kuorrutusta.

Oli mukava kuulla kehuja nuorilta ihmisiltä, etenkin naisilta. Sain enemmän hyvää palautetta kuin koko siihenastisen työurani aikana. Baaritutut tiedetään, sanotte. Kyllä, mutta kun heitä on riittävän paljon, seuloutuu joukosta myös ystäviä.

Kaikenlaista retkilläni sattui, mutta mitään en kadu. Se oli kyllä aika noloa,  kun tunnetun kalliolaisen räkälän portsari ei kerran päästänyt minua sisään. Otin sitten taksin kotiin. Teininä olisin joutunut harhailemaan Hesingin yössä ja ehkä sammunut lumihankeen.

On paljon fiksumpaa tehdä tyhmyyksiä ihan tahallaan, vastoin parempaa  tietoaan, kuin tehdä niitä ihan silkkaa kokemattomuuttaan.

Kun ottaa riskejä vasta vanhempana, ei pilaa koko omaa ja mahdollisesti vielä syntymättömien lastensa tulevaisuutta. Varttuneempana on myös varaa hiukan ylellisempään hölmöilyyn ja kalliimpiin nautintoihin kuin teininä. Kaikesta saa enemmän irti eikä ole niin angstinen olo koko ajan. Suosittelen.

Riskinottoni oli ilmeisestikin hallittua, sillä koen että se kannatti. Minulla on nyt enemmän ja erilaisia ystäviä kuin ennen, ihmissuhteeni ovat jotenkin kasassa ja asun unelmieni asunnossa, josta en edes haaveile muuttavani pois.

“Olet teini-ikäisempi kuin kukaan tuntemani”, sanoi ystäväni hiljattain. Otin sen suurena kohteliaisuutena.

Pisteeksi iin päälle vaihdoin sukunimeni takaisin tyttönimeeni. Google ei hetkeen tiennyt minusta mitään. Tuntui sairaan hyvältä. Kohta täytyy varmaan taas laittaa kaikki sekaisin.

Ystävyyssalkku kuralla?

Taloustoimittajana ajattelen asioita usein investointeina. Ystävyys on yksi kannattavimmista. Sen pahin vihollinen on hallitseva parisuhde.

Paljon puhutaan vanhusten yksinäisyydestä, eikä turhaan. Etenkin miehet voivat huonosti yksin jäätyään. Miesten ystävyys kun perustuu ryhmissä toimimiseen, ei niinkään kahdenkeskisiin tilitystuokioihin, kuten naisten ystävyys.

Usein käy niin, että aktiivinen nuori mies jättää vähitellen poikien menot kun parisuhde alkaa. Viimeistään kaljoittelut  ja peli-illat joutuvat mustalle listalle lasten syntyessä. Isyys velvoittaa. Kun toiminta loppuu, loppuvat kaveritkin.

Nainen pystyy äitiysaikanakin pitämään ystävyyssuhteita yllä    ainakin toisten äitien kanssa. Lapsiperhe tapaa toisia lapsiperheitä, joita yhdistää naisten välinen kontakti. Kun tämä vaihe on ohi, miehelle ei jää mitään käteen. Naiselle jää hyvässä lykyssä pari sydänystävää, joiden kanssa jatkaa lasten elämän seuraamista ja lopulta vertailla kahvipöydässä lastenlasten kuvia.

Ystävät pitää hankkia ajoissa, eikä havahtua sitten, kun heitä ei enää ole. Vain osa ihmissuhteista on sellaisia, jotka pysyvät läpi vuosikymmenten ja kestävät vaikeudet ja sairaudet.

Mikään ei ole ankeampaa kuin ihminen, joka katkerana valittaa eron jälkeistä tyhjyyttä, muumioituu kotiin tai  takertuu aikuisiin lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Näistä mielensäpahoittajista tulee taakkoja kaikille läheisille.

Miettikää siis ajoissa, kuka teitä viihdyttää ja pitää kädestä, kun olette vanhoja.  Kuka pitää teidät ajassa kiinni ja opettaa uusia taitoja? Kuka käy kaupassa, vaihtaa lamput ja kantaa raskaat taakat? Eivät välttämättä lapset, joilla on omat perheensä ja menonsa. Kun lapset lähtevät pesästä, ei pidä jäädä seiniä tuijottelemaan.

Kuten sijoitussalkussa on syytä olla usean toimialan osakkeita, on ihmissuhdesalkussa oltava eri vaiheessa olevia, erilaisia ystävyyksiä. Osa on väistämättä huteja, osa voi kasvaa arvoon arvaamattomaan. Jos kaikki ystävät ovat työkavereita tai opiskeluajoilta periytyviä, tilanne on aika riskaabeli.

Huonossa ystäväsalkussa on vain sama sukupuolta olevia samanikäisiä ihmisiä, joka vanhenevat yhtä aikaa, ja jossain vaiheessa rivit harvenevat.

Jotta ystävyyssalkkua pääsee kasvattamaan, pitää se kaikkea hallitseva parisuhde ensin kaataa jalustaltaan ja raivata tilaa muulle elämälle. Moni ajattelee, että ystävät pysyvät, vaikka heihin ei pitäisi yhteyttä. Näin ei ole. Omista ystävistä täytyy pitää kiinni kynsin hampain ja hankkia myös uusia ystäviä. On erittäin vaikea löytää pariskuntaystäviä, joilla kaikilla synkkaisi keskenään.

Ja jos tulee ero, ystävätkin menevät jakoon. Tähän on vain yksi lääke: baanalle vaan, silmät auki ja hymyä peliin. Kypsällä iällä kumppanin ei enää tarvitse  täyttää  kaikkia isyys-tai äitiyskriteerejä. Riittää, että on hauskaa silloin kun nähdään.

Mitä enemmän on ystäviä, sitä suuremmat mahdollisuudet on löytää uusia. Tähän kuluu aikaa, vaivaa ja joskus rahaakin. Itselläni meni kymmenen vuotta uuden ihmissuhdeverkoston luomiseen, kun tiivis parisuhde jäi historiaan. Enkä kuvittele edelleenkään, että se oli nyt tässä.

Parisuhdekiloista

Olen aloittanut Ilta-Sanomien Plus-liitteen kolumnistina, mutta jatkan blogin kirjoittamista edelleen tässä osoitteessa.  Jos kiinnostaa, mitä Ilta-Sanomiin kynäilen, laitan tänne linkin  siellä julkaistuista.

Alla ensimmäinen aiheesta parisuhde ja lihominen. Jos haluat lukea aiempia blogitekstejäni, vieritä sivua vain alaspäin, siellä ne ovat kaikki!

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005967621.html?cs=email

 

Testosteroni takaisin

Tutkimusten mukaan miesten testosteronitaso on hälyttävästi laskussa. Ei sitä olisi tarvinnut tutkia, olisivat kysyneet minulta.

Pitkän empiirisen tutkimusjaksoni perusteella voin sanoa, että suomalaisten miesten testosteronitaso on nykyään todella alhainen. Asian voi ihan silmämääräisestikin havaita jokaisella ABC-asemalla tai lähi-Alepan kassalla.

Nuoret miehet istuvat lähiöiden ja kirkonkylien kuppiloissa tylsistyneinä, synkkinä ja syrjäytyneinä. Ruokavalio koostuu pitsasta, ranskiksista, hampurilaisista. Kotiruoka on parhaimmillaan kaupan makaronilaatikkoa. Juomana sokerilimut ja halvin hanaolut. Siinä se kaljamaha kasvaa  vuosien mittaan ja  ennen pitkää ainoa, mikä seisoo on aivotoiminta.

Tutkimusten mukaan testosteronitason laskuun on suurena syypäänä juuri ylipaino, mutta myös stressi ja univaje.  No, stressihän tulee kenelle hyvänsä Kelan kaavakkeita täytellessä ja asumistukia anellessa.

Unirytmit ovat tietenkin ylösalaisin kun pitää ajankuluksi kaiket yöt pelata nettipelejä toisella puolella maailmaa asuvien samanlaisten kanssa. Liikunta tapahtuu sohvan ja jääkaapin välillä.

Lisäksi puolet ikäluokasta syö mielialalääkkeitä ja popsii muitakin kemiat sekoittavia pillereitä ihan huvikseen tai paremman tekemisen puutteessa. Joko  siksi, että tuntuisi joskus joltain tai siksi, ettei hetkeen tuntuisi miltään. Tyttöystävääkään ei löydy,  kun ei ole mitään,  mitä morsiamelle tarjota.

Kun ei miehellä ole ollenkaan seksiä, ei kai sitä testosteroniakaan turhan pantiksi kehity – mitä sillä passivoitunut uunipankkopoika tekisikään? Menisi raitille mellakoimaan?

Entä sitten ne työelämässä pärjäävät miehet? Ensin on täytynyt läpäistä seula: käydä peruskoulut, lukiot ja korkeakoulut, missä kaikki testosteronin tuotantoon viittaavaa toiminta tai käytös on sopimatonta ja haitallista.

Työelämässä on armoton kilpailu päällä, yt-neuvottelut uhkaavat ja päälle päätteeksi tulevat pitkät työmatkat. Usein täytyy työn perässä vaihtaa paikkakuntaakin. Ihme, jollei stressitaso nouse huippuunsa.

Ja kun sen elämänsä naisen vihdoin löytää, alkaa perhe-elämä kauppareissuineen, yövalvomisineen ja vaippakasseineen. Ne onnekkaat miehet, joilla on työ ja perhe, nössöytyvät ihan vain tästä syystä.  Vaimo kieltäytyy kuukausi- jopa vuosikaupalla seksistä ja omistautuu äitiydelle. Miehen tehtävä kotona on olla lähinnä naisen assistentti.

Testosteronista on muutenkin perheenisälle  pelkkää haittaa liikenneruuhkissa ja prismajonoissa.

Toista oli ennen, kun jokaiselle riskille nuorukaiselle löytyi ruumiillista työtä ja joku paikka yhteisössä. Aina saattoi siirtää jotain lautakasaa paikasta toiseen, käydä talkoissa tai remontoida  sukulaisen vajaa.

Muistan lukeneeni, että pitkään jatkuva seksi vain yhden naisen kanssa laskee miehen testosteronitasoa. Hyvinkin mahdollista. Sen yhdenkään kanssa ei myöskään saisi olla yhdyntäkeskeistä urheilua, vaan pikemminkin herkkää hellyyttä ja läheisyyttä sohvannurkassa. Ei semmoiseen mitään mieshormoneja tarvita.

Yhteiskunta perustuu yksiavioiseen parisuhteeseen. Suorittavat työt vähenevät ja kouluttamattomat miehet putoavat kelkasta. Pulaa on lähinnä koodareista ja hoiva-alan työntekijöistä. Nykyinen elämäntapa ja sen mukainen luonnonvalinta siis suosii miehiä, joilla on alhainen testosteronitaso. Ei sen tajuaminen mitään rakettitiedettä ole.

Asian korjaamiseksi pitäisi tehdä vähintäänkin  vallankumous. Sitä odotellessa ihmiskunta varmaan jalostaa itsensä sukupuuttoon ellei ilmastonmuutos ehdi ensin.

 

Helsingin Sanomien juttu aiheesta:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005949311.html

Miten mies keskeytetään?

Miten mies keskeytetään seurueessa? En tiedä. Miten nainen saa puheenvuoron? Kysymällä jotain, johon mies voi vastata.

Olen tässä syksyn mittaan käynyt monissa tilaisuuksissa, joissa on ollut mahdollisuus havainnoida miesten ja naisten erilaista puhetta ja käytöstä. Kokouksissa, illallisilla, kokkareilla, baaripöydissä, pikkujouluissa ja niin edelleen.

Homma menee niin, että seurueen miehet esittävät kukin vuorollaan jonkinlaisen puherituaalin. Kukin kertoo hauskan vitsin, muistelon tai sattumuksen. Mitä ylempänä hierarkiassa mies on, sitä pidempiä jaarituksia hänelle sallitaan.

Puheevuoro kiertää miesringissä kuin viestikapula ja kukin osaa ottaa paikkansa ajallaan, joidenkin lausumattomien askelmerkkien mukaisesti. Jos nainen yrittää siihen väliin, joku taatusti keskeyttää hänet tai alkaa puhua päälle. 

Ohittaminen on yksi tapa vaientaa. Kukaan ei kommentoi naisen puhetta vaan joku miehistä aloittaa kokonaan uuden keskustelun. Miehille on myös kehittynyt loistava kyky napata naisen puheesta yksi sana tai vuosiluku ja siirtää sitä kommentoimalla puheenvuoro itselleen. Naisen täytyy olla vähintään avaruusfysiikan tohtori ja lisäksi kovaääninen, jotta saisi edes jonkun tokaisun esitetyksi. Pitkiä puheenvuoroja ei kannata edes suunnitella, naiselle annetaan paljon vähemmän aikaa esittää sanottavansa.

Ilmeisesti repliikkikierros tai useampi hoidetaan alta pois, jotta miehet saisivat oman paikkansa ryhmässä selville tai yhteisesti hyväksytyksi. Kysymys ei ole varsinaisesta kilpailusta, vaan ryhmänmuodostuksesta ja sosiaalisesta rapsuttelusta. Naisillahan ei ole paikkaa tässä hierarkiassa. Sitä ei siis tarvitse kummemmin testailla.

Loppuillan maistissa naista jo kuunnellaan, usein maireasti hymyillen ja alentuvasti. Silloin toisaalta on turha alkaa pätemään, ei mene mikään perille kuitenkaan ja sama vanha nokkimisjärjestys on taas seuraavan tapaamisen alussa voimassa.

Tämä sääntö pätee tilaisuuksiin, jossa miehiä on enemmän tai yhtä paljon kuin naisia. Jos naisia on selvästi enemmän, miehet saattavat kyllä  vaieta ihan yrittämättäkin tai seurustelevat vain keskenään. Mutta jos se seurueen ainoa mies yllättäen avaa suunsa, häntä kyllä kuunnellaan kiinnostuneena.

Olin tässä semmoisessakin seurueessa, jossa vieras mies vastasi puolestani kysymykseen, joka esitettiin minulle ja joka koski minulle läheistä aihetta. Hän esitti sanansa seurueen muille miehille ja lisäksi närkästyi, kun korjasin hänen virhettään. Toisessa taas miehet esittivät ominaan havaintoja, jotka olin heille aiemmin kertonut ja joihin he eivät silloin uskoneet. Kolmannessa miehet kertoivat tarinaa tilanteesta, jossa olin ollut paikalla, mutta he eivät muistaneet läsnäoloani.

Jos aikoo saada asialleen tai itselleen huomiota miesvoittoisessa seurueessa, usein ainoa tapa saada sitä, on esittää kysymys. Miehet nimittäin rakastavat kysymyksiin vastaamista, vaikka eivät asiasta mitään tietäisikään. Mansplaining, tiedättehän.

Valitettavasti tämäkin on lyhytaikainen ilo, sillä kohta turina miesten kesken on taas käynnissä ja  pian pitää esittää uusi kysymys. Tästä jatkuvasta kyselemisestä saattaa tulla käsitys, että nainen olisi jotenkin tyhmempi kuin mies.

Kokouksissa ja julkisissa tilaisuuksissa naiset yleensä aloittavat puheenvuoronsa nöyrästi sanoilla  “anteeksi” tai  “saako kysyä”. Miehet eivät välttämättä edes odota puheenvuoroa, saati pyytele anteeksi vaan korottavat vain ääntään eivätkä luovuta. Ehkä käytän loppuikäni tämän taktiikan opetteluun.

» Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit »

© 2019 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑