Kuukausi: elokuu 2018

Älä kuihdu, ota nuori rakastaja

Keski-ikäinen nainen, älä lähde joogakurssille tai tyttöjen golfretkelle, vaan ota itsellesi nuori rakastaja ja kukoistat taas! Niitä saa netistä.

Maailmassa on vallalla sellainen käsitys, että viisikymppinen nainen on ihan ulkona pariutumismarkkinoilta. Miehet vaihtavat nuorempaan ja naiset jäävät yksin, koska eivät enää kelpaa kenellekään. Tämä ei ole totta.

Moni nainen katkeroituu ja varmaan syystäkin, kukin omistaan. Itsekin olen kerran eronnut ja viisikymppisenä kohtasi toisessa liitossa iso aviokriisi. Tiedän tuon tunteen. Se on lohduton ja näköalaton.

Sitä kuvittelee, että elämässä on sitten enää lapset ja muutama hyvä ystävä. Että se on nyt naisten kesken kulttuuririennoissa juoksemista ja jotain harrastamista parhaimmillaankin loppuelämä.

Ei enää miehiä, ei enää ihastumisia, rakastumisista puhumattakaan.

Ajatus on ihan ymmärrettävä, jos nainen ajattelee uutta, vakavaa parisuhdetta keski-iässä. Saatavilla olevat samanikäiset miehet ovat jo elämänkoulussa kolhiutuneet, kyynistyneet tai alkoholisoituneet. Tai eivät ole alun alkaenkaan kyenneet kestäviin ihmissuhteisiin.

Naiselle ajatus siitä, että vielä pitäisi jotakuta passata ja jonkun vaatimuksiin sopeutua, tuntuu ymmärrettävästi tympeältä. Jotain lämpöä ja sisältöä kuitenkin useimmat kaipaavat. Yksi suosittu ratkaisu tässä tilanteessa on hankkia koira. Monen mielestä se täyttää kumppanin paikan ja läheisyyden tarpeen jopa paremmin kuin mies – tästähän liikkuu somessa paljonkin vitsejä.

Esitän nyt tässä toisen vaihtoehdon: älkää hankkiko lemmikkiä tai haikailko parisuhdetta olemattoman ihannemiehen kanssa. Poimikaa rusinat pullasta ja hankkikaa rakastaja.

Voisiko ajatella, että käyttää aikansa kaikkeen itseään kiinnostavaan ja harrastaa sitä kulttuuria ystävien kesken, mutta hankkii hyvän seksisuhteen, josta ei koidu muita velvoitteita?

Keski-ikäisten naisten on huomattavasti – ehkä noin sata kertaa – helpompi hankkia nuori vireä rakastaja, kuin miesten löytää nuori tyttöystävä. Naiset vain harvemmin käyttävät tätä mahdollisuutta, joka kuitenkin on oikein tarjottimella, jos sen vain suostuu huomaamaan.

Deittipalvelut ja -sovellukset ovat täynnä nuoria miehiä, jotka oikein varta vasten hakevat vanhempaa naisseuraa. Se on ihan turvallista, jos naisella on normaali järki ja itsesuojeluvaisto. Eivät he ole pervoja tai tavoittele taloudellista hyötyä – toisin kuin miehiä huijaavat nuoret naiset tai heitä esittävät valeprofiilit. En ole törmännyt yhteenkään huijausyritykseen vuosien nettideittailuni aikana.

Joillain on tämmöinen millf-fetissi, mutta onhan se myös ihan loogista, että nuorta miestä kiinnostavat vanhemmat daamit. Esimerkiksi siitä syystä, että nuoret miehet haluavat uusia kokemuksia tai ylipäätään kokemuksia. Heillä on myös paljon harrastuksia, bändejä, urheilua ja sen semmoista.

Nuorten naisten kanssa pariutumisrituaalit ovat monimutkaisia ja aikaa vieviä. Naiset vaativat kaikenlaisia asioita, joista nuori mies voi hämmentyä tai kiusaantua, kun on tottunut jätkäporukoissa hengailemaan.

Nuori nainen voi olla pelottavia tai ahdistava. Hän toivoo käsi kädessä kulkemista, erilaisissa paikoissa näyttäytymistä ja haluaa esitellä poikaystäväänsä kaikille kaiken aikaa kaikkialla.Hän lähettelee viestejä, valvoo ja kontrolloi, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta.

Pari-kolmekymppinen mies ei useinkaan ole tuollaisesta suhteesta ja totaalisesta sitoutumisesta kiinnostunut, vaan haluaa lähinnä seksiä ja huoletonta hauskanpitoa. Vanhempi nainen on monessa mielessä hyvä valinta. Ei pelkoa raskaudesta eikä perheenperustamispaineita.

Jaa, mutta mitäs nainen semmoiselta suhteelta voi odottaa?
Jos ei odota mitään muuta kuin hyvää seksiä, kaikki muu on plussaa, eikös vaan. Reilu meininki. Seksi on varmasti yhtä tärkeää hyvinvoinnille kuin suoliston kunto. Dopamiineja, oksitosiineja, endorfiineja…Tekee hyvää myös kolhiintuneelle itsetunnolle.
Kehotan harkitsemaan

Taiteiden yö: virallinen pukukoodi

Nyt on taas aika päivittää Taiteiden yön pukeutumiskoodi eilisten havaintojen perusteella. Se on sama kuin ollut jo  30 vuotta. Isot  puuhelmet ja rohkean kukallinen halatti käyvät varmasti ensi vuonnakin. Huivi on ihan must.

Taiteiden yö on hyvin boheemi. Koska taiteilijat ovat boheemeja kuulemma. Siispä kaikkien pitää jäljitellä heitä, vähän kuin naamiaisissa. Hyvä, että tällainen päivä on keksitty, niin kaikilla on tilaisuus maistella hetki hurjaa taiteilijaelämää ja löytää itsensä vaikkapa Kämpistä tai Kappelista.

Taiteiden yönä firma tarjoaa skumpat vapautuneesti jo ennen työajan päättymistä.  Ihanan boheemia!  Ei sillä väliä, mikä  yrityksen toimiala on. 

Vartiontifirmoissa ja autokaupoissa kilistellään yhtä lailla kuin kirjastoissa ja gallerioissakin.

Kaikkihan me kannatamme taidetta, etenkin kun se tarjoaa tilaisuuden lusmuilla jo torstaina. Viikonloppu lähtee siitä kivasti käyntiin. Toimarikin uskaltaa laittaa värilliset Converset kehiin. Ne ovat kulkeneet siellä Volvon takapenkillä  Espoosta asti ja sinne ne joutuvat takaisin tuhkimoyönsä jälkeen.

Bisnesmiehelläkin voi olla Taiteiden yönä olla lätsä tai panamahattu päässä ja rouvasihmisillä leikkisä lierihattu. Silloin on lupa varovaisesti kokeilla miltä tuntuisi ollakin vähän  kulturelli ja hiukkasen hipahtava. Jos tuttuja tulee vastaan, he ovat samanlaisissa univormuissa. Jolleivät ole, se on heidän häpeänsä.

Moni, ehkäpä useimmat, selviytyvät Taiteiden yöstä joustavasti näkemättä yhtään taidetta. Pelkkä flaneeraus pitkin pääkatuja ja parveilu jossain Akateemisen kulmilla riittää oikein hyvin. Jos johonkin taidetapahtumaan sattuu eksymään, siellä aika kuluu mukavasti poskisuudelmia vaihtaen ja tuttujen kanssa mukavia rupatellen.  Ja myöhemmin  Art goes kapakka  ja koko muu jengi  siinä messissä.

Aamuinen päänsärkykin tuntuu niin paljon jalommalta kun siihen on tällainen yhteinen syy. Jos työpaikalle tulee raahauduttua vielä perjantaina, on kulttuuripitoista puheenaihetta lounastunnilla riittämiin. Kuka oli missäkin ja ketä muita siellä oli.

Entäs nuoriso sitten? Nuorison puku- ja käyttäytymiskoodi on sama kuin aina muutenkin. Pillifarkut, huppari, jotkut Vansit jalassa ja bisse kädessä. Tytöillä toppi.

Hipsterien pukokoodi on niin monimutkainen, että tämänvuotisen version tunnistaminen olisi vaatinut enemmän osallistuvaa havainnointia. Ylipäätäänhän hipsterit voivat pukeutua millä tavalla tahansa ja se on aina ironinen statement johonkin suuntaan. Jos minulla vaikka on vyölaukku olalla, voin joko luulla, että se on cool tai sitten vaihtoehtoisesti haluan pilkata niitä,  jotka luulevat, että se on cool.

Nauti hetkestäsi, nelikymppinen!

Onneksi olkoon, nelikymppinen. Olet juuri oikean ikäinen. Nauti siitä täysillä, sillä se on lyhytaikainen onni.

Pitkän ja huolellisen media-analyysini tuloksena julistan: ihanneihminen  on nelikymppinen. Asia on päivänselvä.

Kuka hehkuttaa uutta suhdettaan tai ruotii uusperheongelmiaan? Kuka jakaa elämäntapamuutoksensa tuloksia ja ruokaohjeitaan? Kuka löysi itsensä reissaamalla Nepalissa tai haastoi itsensä lähiökallion jyrkänteillä?

Kuka poseeraa lehtijutussa rennossa lätsässä ja trenditossuissa, vaikka on filosofi tai kukaties ihan proffa? Kuka on herännyt keski-iän kriisiin ja vaatii oikeutta kunnollisiin rooleihin? Kuka läkähtyy ruuhkavuosiinsa? Kuka downshiftaa maalaisyhteisössä? Kuka osti kalliit liput festareille ja hengailee siellä kallis IPA-olut kourassaan?

Nelikymppinen tietenkin. 

Ottakaa siis kaikki irti siitä ohikiitävästä hetkestä, jolloin olette elinkaarenne huipulla. Olette juuri oikean ikäisiä ihan kaikkeen ja teitä kuunnellaan. Kymmenen vuoden päästä saatte havaita, että teidät luokitellaan senioreiksi (whaaaat…) ja ette aavistakaan, mitä kaikkea kamalaa siitä seuraa. Teitä ei enää oteta vakavasti. Saatte pikkuhiljaa kuulla nuorison taholta vähättelevää mummottelua ja  papattelua. Yritykset lähestyvät teillä vaippamainoksilla ja osteoporoosia, vaihdevuosia ja erektiöhäiriöitä torjuvilla lisäravinteillaan.

Teidät luokitellaan 50+ -ryhmään, jolta  paras elämä on jo lipunut ohi ja jonka ainoa päämäärä on tehdä vanhuusvuosistaan jotenkuten siedettäviä.

Teidän oletetaan lukevan Apua tai ET-lehteä tai mitä ne  mediat sitten tulevaisuudessa ovatkaan ja olevan kiinnostuneita vain ikätovereidenne tekemisistä. Kun olette siihen asti voineet toteuttaa itseännne yksilöinä, sen jälkeen olette osa ikäluokkaa, jolla oletetaan olevan samanlaiset arvot, ihanteet ja tavoitteet.

Sitten kun olette oikeasti vanhuksia, saatte parhaassa tapauksessa mediassa esittää vanhusta, joka on kuin nelikymppinen vanhuudestaan huolimatta. Vaihtoehtoisesti voitte esittää seestynyttä ja vapautunutta vanhusta, jolla on vihdoin lupa kaikkeen. Se tarkoittaa, ettei enää tarvitse esittää nelikymppistä, joka esittää kolmikymppistä.

Tosiasiassa ketkään eivät ole erilaisempia keskenään kuin viisi-kuusikymppiset.

Siinä iässä on päästy nuorempia ikäluokkia yhdistävistä asioista kuten vimmaisimmasta uraputkessa rimpuilemisesta ja lasten kasvattamisesta. On mahdollisuus toteuttaa juuri omia päämääriään. 

Osan ihmisistä ovat siihen mennessä ikävä kyllä huonot ihmissuhdekokemukset, perheen huoltaminen ja työelämän myllytykset nitistäneet muutosvastarintaisiksi keski-ikäisen karikatyyreiksi, joita kiinnostaa lähinnä aamukampa eläkeelle.

Monet tylsistyvät ikääntyessään, tippuvat kelkasta tai luovuttavat. Iän karttuessa odotellaan pikkuhiljaa lapsenlapsia ja niiden viipyessä hankitaan koira tuomaan sisältöä elämään. Haaveet kutistuvat mökkipalstan kokoisiksi, parisuhde hiipuu.  Myös sairaudet iskevät ja tuovat rajoituksia elämään.

Yhä useammalle käy kuitenkin ihan päinvastoin. Uusi elämänvaihe lasten lähdettyä on mahdollisuus uusiin asioihin ja ne ovat itse kullakin erilaisia. Elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä vaikka mihin! 

Itse koen kuuluvani noihin onnekkaisiin. Heräsin nimittäin henkiin viisikymppisenä. Nelikymppisenä olin monen asian asiantuntija, mutta en tiennyt elämästä läheskään niin paljon kuin nyt. Olin paljon rajoittuneempi ja ennakkoluuloisempi. Nyt osaan ottaa rennommin ja suhtaudun itseeni myönteisemmin.

En tietenkään tiedä mikä tauti geeneissäni  tai soluissani nytkin muhii, mutta elämäni ei koskaan ole ollut parempaa kuin nyt, kuusikymppisenä. Näen myös tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia oppia ja uudistua ja keksiä lisää hauskuutta elämään.

Fyysiset rajoitukset tulevat tietenkin  vastaan, mutta ne eivät häiritse läheskään yhtä paljon kuin ympäristön vähättelevä, ylimielinen tai lokeroiva suhtautuminen. Ympäristöllä tarkoitan muun muassa teitä kolmi-nelikymppisiä, joiden kanssa tykkään hengailla samoissa paikoissa. Odottakaa vain, teidänkin aikanne tulee…

Ei siis oleteta mitään iän perusteella.

Mies pettää aina

Naiset, siskot. Nyt kerron jotain, mitä ette haluaisi tietää – enkä minäkään. Miehenne haluaa koko ajan muita naisia. 

Jos haluatte, että rinnallanne on riutuva kumppani, lopettakaa lukeminen tähän.

Miehet haluavat koko ajan muita naisia. He haluavat paljon naisia. Mitä useampia, sen parempi. Laadulla ei ole niin paljon väliä. Se ei tarkoita, että he eivät rakastaisi meitä. Jo  äiti tiesi tämän ja kertoi sen minulle, mutta en tietenkään uskonut.

En nyt tarkoita kirjaimellisesti jokaikistä miestä, vaan yleistän, kärjistän ja hiukan provosoin. Tiedän, että monen ensimmäinen reaktio on “ei ainakaan minun mieheni”. Voi olla totta tai olla olematta.

Saa sataa niskaan tulta ja tulikiveä ja voitte leimata minut joksikin muumioksi tai takapajuiseksi pirkkoarstilaksi. Ihan sama.

Jaan elämän varrella kokemuksesta kertynyttä oppia, joka on itsellenikin ollut ja – on yhä– vaikea pala nieltäväksi. Kulttuurimme kun nykyhetkellä perustuu romanttisen rakkauden ihanteelle ja yksiavioiselle parisuhteelle. Sen varaan rakennetaan kirjat, elokuvat, unelmat ja ikävä kyllä myös elämät.

Olen kuullut monien eri-ikäisten miesten tilityksiä ja tunnustuksia. He rakastavat kyllä usein sitä yhtä, ainakin yhtä kerrallaan, mutta haluavat silti seksiä mahdollisimman monen muun naisen kanssa.  Let´s face it. Jokainen vastaantuleva nainen on miehelle potentiaalinen seksikumppani ja tulee arvioiduksi sillä perusteella.

Vaikka ilmekään ei miehesi kasvoilla värähdä, hän on tehnyt kriittisen katsastuksensa nanosekunnissa. 

Kannattaa  järjestää elämänsä tämän faktan varaan. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Itse olen tunne-elämältäni aika perinaisellinen nainen, vaikken ehkä sellaiselta vaikuta. Olenhan itsenäinen, rohkea, taloudellisesti omillani ja niin edelleen.  Minulle riittäisi silti vallan hyvin yksi hyvä rakastaja ja kumppani. Mutta jos haksahdan normin mukaiseen parisuhteeseen, iskee ennen pitkää hirvittävä mustasukkaisuus ja omistamisen halu. Näin näyttää käyvän useimmille muillekin naisille.  Mustasukkaisuus on syöpä, joka tuhoaa lopulta suhteesta kaiken hyvän. 

Naiselle riittää havaintojeni mukaan yleensä yksi kunnon mies, joka huolehtii hänen seksuaalisista tarpeistaan ja sitoutuu häneen ja mahdollisiin lapsiin. Miehelle taas tärkeintä on metsästää ja valloittaa. Jos tämä opetettaisiin jo kotona tai koulussa, olisikohan naisten helpompi se hyväksyä, olla pätkääkään piittaamatta kilpailijoistaan tai parhaassa tapauksessa ottaa miehen taipumus  myönteisellä tavalla huomioon?

Tilanne ei muutu, vaikka miehellä olisi kumppanina mimmoinen häikäisevä kaunotar tai lumoava seksipakkaus. Voitte lukea Seiskaa tai  Iltalehteä tai mitä näitä nyt on.  Komistusnäyttelijä sejase petti kaksikymppistä mallivaimoaan senjasen kanssa.  Katso kuumat kuvat!   Näin on ollut maailman sivu. Minulle on myös kerrottu, että rakastuneena mies vasta huomaakin kaikki muut  naiset. Tässäkin nainen on erilainen. Uusi ihana rakastettu täyttää mielen kokonaan.

Miehen ei tietenkään tarvitse kaikkia yllykkeitä toteuttaa eikä tarttua jokaiseen tilaisuuteen, ei ehkä yhteenkään, mutta hänellä pitäisi olla lupa sisäiseen miehuuteensa, ilman että naisensa hermostuu. Jo pornon katsominen häiritsee joitakuita naisia, mutta se nyt on vähintä, mitä voi sallia. Eihän mielikuvitusta sentään voi kahlita.

Emmehän me halua, että mies sammuttaa sisimpänsä? Haluamme kai, että mies tulee luoksemme vapaaehtoisesti ja innokkaasti ja pysyy rinnallamme, vaikka hänellä on kykyjensä ja vetovoimansa rajoissa valittavanaan kaikki maailman naiset – eikä pakosta, velvollisuudesta tai hylätyksi tulemisen pelosta?

Minä ainakin haluan testosteronintuoksuisen oikean miehen, enkä nitistettyä halinallea.  

Tietysti  jokainen pariskunta tekee päätöksensä itse omista lähtökohdistaan, mutta miehen ja naisen ominaislaatu olisi hyvä tiedostaa ja ottaa huomioon, eikä säntäillä silmät ummessa ja pettyä katkerasti.

Myönnän toki, että vapaa suhde on myös riski, mutta sanoisin, että se on riski lähinnä naisten omistushalun vuoksi. Ne muut naiset saattavat hyvinkin alkaa vaatia lisää tilaa ja aikaa, vaikka miehellä oli mielessä vain pikku seikkailu.

Parisuhde on melko tyhmä keksintö. Etenkin miehen ja naisen välinen. Olemme erilaisia olentoja ja jatkuva yhdessäolo uuvuttaa molemmat, koska tarpeet ja toiveet ovat erilaisia. Halusin kirjoittaa aiheesta, koska se on tabu. Etenkään mies ei saisi tällaista sanoa, täytyy siis naisen tarttua tähänkin asiaan. En odota kannustavaa palautetta.

Uskon, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos eläisivät laumassa, jossa voisivat harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa ja jossa lapsista pidettäisiin huolta yhdessä. Jostain syystä ihmisyyteen kuuluu kuitenkin ilmeisesti erottamattomasti omistushalun ja kateuden lisäksi normien, moraalin ja uskonnon kaltaisia oppirakennelmia, jotka suitsitaan rajoittamaan seksuaalisuutta. Ennen länsimaissakin kahlittiin etupäässä naisen seksuaalisuutta, nyt myös miehen.

Eräänlaista edistystä siis.

© 2018 Luksusongelmia

Theme by Anders NorenUp ↑